Umur

Umur on kertomus rajavartiomiehestä, jota kutsutaan nimellä "poika". Matkalla rajavartioasemalle "poika" kohtaa naisen nimeltä Umur. Elokuva on eräänlainen rakkaustarina, joka kertoo rakkaudesta joka ei toteudu, vaikkakin siinä on hetkensä. Toisaalta elokuva tuo draamana esiin rakkauden ja luonnon yhteyden toisiinsa. Tätä kautta elokuva saa hyvin shamanistisia, newage – vivahteisiakin piirteitä. Elokuvan johtolause voisi olla vaikkapa: "miten unelmat muuttuvat todeksi".

Toisaalta Umurissa on puutteensa; Lehtinen on esikoisohjauksessaan halunnut tuoda itsessään ohjaajana esille herkän puolensa. Elokuvan suurin heikkous on siinä, ettei se itse asiassa ole elokuva sanan varsinaisessa merkityksessä. Elokuvan elokuvattomuus johtuu pääsääntöisesti siitä, ettei se kerron kokonaista tarinaa, vaan jättää osan kertomatta. Se leikkii toisin sanoen mielikuvilla ja ihmisen mielikuvituksella. En osaa sanoa sitä onko kyseessä kokeellinen ohjaus. Jossakin määrin Umur on ainakin pioneerimäinen. Tälläistä elokuvaa ei ole toista ennen sitä ollut.

Umur on hankala siinäkin mielessä, että se ei tunnu tuntevan mitään rajoja eikä pitäytyvän missään totutuissa kaavoissa. Siltikin se tarjoaa hauskatkin hetkensä kuten Oiva Lohtanderin ja Esko Nikkarin esittämät vanhat pojat, jotka hankkivat itselleen vaimot ja aloittavat matkailubisneksen.

Monesti amerikkalaisessa ja suomalaisessa elokuvassa luonto on haaste elokuvan päähenkilölle, jonka pyrkimyksenä on selviytyä näistä haasteista. Umurissa luonto ja ihminen ovat niin sanotusti yhtä. Poika ja Umur ovat luonnossa kotonaan. Mikäli näillä eväillä voitaisiin kertoa todellinen elokuva antaisin ehdottomasti täydet viisi pistettä.