Blue Velvet

Blue Velvet, jonka suomenkielinen nimi on ollut "Ja sinisempi on taivas" on mielestäni jopa Lost Highwayta parempi David Lynchin ohjaustyö. Näin siksi koska se ei ole Lost Highway tapaan viimeistelty täysin loppuun saakka, mutta se pitää silti sisällään samankaltaista mystistä jännitettä sekä ihmisen seksuaalisuuteen liittyvää mystifioimista.
Blue velvet on myös kertomus rakkauden valinnoista sekä uhasta, jonka rakkaus saattaa aiheuttaa. Se on kertomuksena Lost Highwayta ymmärrettävämpi, muttei helposti ymmärrettävä siitäkään huolimatta.

Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat hienoja, Tämä on mielestäni Lynchin kokonaisvaltaisin työ näyttelijänohjauksenkin saralla. Angelo Badalamentin musiikki on kuten aina haikean kaunista, tavallaan surumielistä, mutta kuitenkin elokuvaa mystisellä tavalla eteen päin vievää, ehkä tavallaan toivoakin herättävää.

Toivon herääminen onkin mielestäni se tunnetila joka Lynchin elokuvien eltaantuneitten ja kierojen maailmojen jälkeen syntyy elokuvien lopputekstien virratessa ruudulla. Jotain jää aina elokuvasta jälkeen. Lynchin elokuvat ovat jollakin kummallisen oudolla tavalla puhdistavia katsomiskokemuksia. Ainakin henkilökohtaisesti koen ne niin.

Samaan aikaan kun Lynch ei jätä ohjauksellisesti mitään sattuman varaan hän jättää katsojat kerta toisensa jälkeen juonen ihmeellisten silmukoitten koukkuihin. Mestarillisen ohjaajan hienoin elokuva henkilökohtaisesta näkökulmasta. Valitettavasti ei ole toistaiseksi saatavilla suomenkielista DVDtä tai edes VHS-kasettia. Englanninkielistä kannattaa kysellä hyvin varustetuista elokuvaliikkeistä ,sillä jo David Lynch kiinnostaa on tämä elokuva pakkohankinta.