Saksikäsi Edward

1990-luvun ehkä paras fantasia-elokuva, Saksikäsi Edward, on upea kokemus. Se on vertauskuvia viljelevä taideteos, satu, joka käsittelee monia nytkin ajankohtaisia teemoja draaman ja fantasia kautta. Tuntuu siltä kuin Tim Burtonin pitkään haaveilema projekti olisi tullut todelliseksi: Beetlejuicen "harjoituksesta" otetut opit on ammennettu ja tuloksena on tutun gootti-tyylinen toimiva elokuva, jota siivittävät eteenpäin niin hyvä näyttelijät kuin onnistuva juonikin.

Saksikäsi Edward kertoo Edwardista, erakoituneen keksijän keskeneräiseksi jääneestä kone-ihmisestä, jolla on käsien tilalla sakset. Oikeastaan on väärin sanoa, että elokuva kertoo pelkästään Edwardista, sillä elokuva itse asiassa kertoo myös yhteisöstä, joka suhtautuu uuteen tulokkaaseen tyypilliseen, ihmisluonnolle osuvaan tapaan. Elokuva kertoo myös ihmisen petoksesta, erilaisuuden pelosta ja rakkaudesta. Oikeastaan miltei koko ihmismielen skaala tulee käytyä läpi tässä hyvin värikkäässä elokuvassa.

Tunne-elämästä tietämättömää Edwardia näyttelee erittäin ansiokkaasti Johnny Depp. Depp, joka on muuntautunut rooliinsa todella huolella, näyttää ja kuulostaa aidolta. Myös ilmeisen haastava saksien liikuttelu käy onnistuneen näköisesti. Pelkkä roolihahmon fyysinen hallinta on Deppiltä loistosuoritus. Paras suoritus on kuitenkin Edwardin tunne-elämän kuvaus: Edward vaikuttaa aluksi ystävälliseltä, mutta ontolta. Ihmisten kanssa parissa vietetty aika kuitenkin tuo esiin Edwardista uusia puolia: hän kokee ensi-rakkauden, ymmärtää vähän huumoriakin ja ymmärtää vastuunsa ihmisyhteisössä dramaattisella tavalla. Muuten Edward on kuin viaton karitsa vihreällä laitumella, jossa väistämätön konflikti susien kanssa on väistämätön. Niinpä viattomuus pikkuhiljaa vaihtuu ja tilalle tulee pelko ja mustasukkaisuus: silti kone-ihminen osaa erottaa oikean väärästä. Rakkauskin tekee lopulta kipeää ja lopun tuska on vain kliimaksi, jota katsoja on odottanut tulevaksi.

Naispääosissa nähdään Kovasta laista tuttu Dianne West ja nuori Winona Ryder. Dianne West on roolissaan todella hyvä. Hän näyttelee ovelta ovelle kiertävää kosmetiikkamyyjää, Peg Boggsia, joka eräänä päivää löytää Edwardin raunioituneesta kartanosta. Vailla epäröintiä hän pyytää Edwardin mukaansa ja alkaa tutustuttamaan Edwardia pienen yhteisön elämänmenoon mukaan. Ympärillä olevat naapurit saavat juorun-huuruiseen lähiöönsä uutta puhuttavaa, kun elinympäristöön muutta joku täysin erilainen ihminen. Ihastus kuitenkin muuttuu vihastukseksi ja loppujen lopuksi viha omista saavuttamattomista asioista saa liian suuret mittasuhteet. Pegin, jonka vetoomukset kaikuvat koko elokuvan ajan kuin kuuroille korville, on vain loppujen lopuksi hyväntahtoisuudestaan huolimatta hyväksyttävä yhteisön normit.

Winona Ryderkään ei pääse roolistaan helpolla, mutta onnistuu hyvin. Ryder, joka näyttelee Peg Boggsin tytärtä, Kimiä, on roolissaan herkkä ja haavoittuvainen nuori nainen: kuin valkoiseen mekkoon pukeutunut viaton neitsyt, jonka mustiin pukeutunut paholainen on vietellyt. Välinpitämättömyys muuttuu välittämiseksi ja välittäminen muuttuu rakkaudeksi. Viime hetkillä tehty rakkaudentunnustuskin katoaa uhraukseen toisen puolesta. Tuloksena on vain särkyneet tunteet, joita katsoja ei osaa odottaa.

Saksikäsi Edward on yksinkertainen, mutta koskettava elokuva. Se on kuvaus erilaisesta yksilöstä, joka saapuu homogeeniseen yhteisöön. Se on tarina erilaisuudesta, rakkaudesta ja erilaisista ihmiskohtaloista. Se on fantasiaa, joka on puettu kauniiksi saduksi. Se on elokuva, joka koskettaa, vihastuttaa ja ihastuttaa. Suosittelen erittäin lämpimästi.