Frida

Kesäkuussa vuonna 1907 maailman näki ensimmäistä kertaa hyvin uniikiksi tuleva taiteilija. Vuonna 2002 hän sai elokuvansa.

Frida Kahlo (Salma Hayek) on värikkään elämän tyttöjä. 18 vuoden iässä hänen elämänsä koki todellisen kolahduksen, kun bussiturma vei hänet elinikäiseen kipujen ja kirurgisten operointien sarjaan. Sairasvuoteellaan hän todenteolla aloitti maalaamaan. Kahlon kuuluisin taideanti koostuu kymmenistä omakuvista. Keskeisenä aiheena kuviin heijastuu luonnollisesti taiteilijan oma elämä, joten kuvat ovat kivun täyttämiä. 22 vuotiaana Frida löysi elämänkumppaninsa freskotaiteilija Diego Riverasta (Alfred Molina). Kommunisti Rivera sai huomiota myös uskottomuudestaan elämänkumppaneilleen, hänen sormiensa ollessa jatkuvasti kiinnitettyinä useisiin naisiin. Frida ei ollut yhtään huonompi. Kahlo oli aikansa sukupuoliperiaatteiden yli menevä, hyvinkin kapinallinen persoona. Hän oli biseksuaali, jonka aktit naisten ja myös miesten kanssa antoivat vastapainoa miehensä jatkuvalle pettämiselle. Frida näki maailmaa myös Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Kotimaansa ohella häntä rakastettiin myös edellämainituissa maissa.

Elämänkertaelokuva tulisieluisesta Kahlosta on ollut myös meksikolaissyntyisen Salma Hayekin pitkäaikainen haave. Pääosassa ja tuottajanpallilla Hayek antoi huomattavan panoksen elokuvaan. Pohjana elokuvalle käytettiin Hayden Harreran kirjoittamaa elämänkertaa.

Taymorin filmatisointi on täyttä rautaa tällä kertaa kiiltävämmältä visuaaliselta puolelta. 1900-luvun alkupuolen henki ja tunnelma on kaptivoitu todella onnistuneesti. Kulissit ovat uskottavia, ja puvustus todella ammattimaista jälkeä. Musiikki on aihepiiriin ja paikkaan todella mainiosti sopivaa perinteistä meksikolaistyylistä musiikkia. Myös elokuvassa esiintyvät animaatiot, jossa pistetään maali elämään, ovat kerrassaan mainioita. Frida tarjoaa kerrassaan erinomaisen visuaalisen annin, ja lopputulosta kehtaa katsella silmää räpäyttämättä.

Frida on ehdottomasti päätähti Hayekin uran paras suoritus. Hän osoittaa olevansa todella muuntatumiskykyinen ja lahjakas persoona. Hayekin rakkaus projektia kohtaan näkyy todella positiivisena energiana. Hänen naurua ja hymyä ei vain voi olla rakastamatta. Frida saa tunteenpurkaukset, eleet ja fyysisen muotin miltei täydellisesti Hayekiltä. Alfred Molinan tulkinta Diego Riverasta tiputti kertakaikkiaan tuolilta. Hän osaa olla irstas, rakastava, henkisesti satuttava ja paljon muuta, mitä Riveran elämä oikeastikkin sisälsi. Kolmas mainitsemisen arvoinen suoritus tulee Riveran aatetoveri Leon Trotskyä tulkitsevalta Geoffrey Rushilta. Maanpaossa elävä Trotsky ystävystyy Fridan kanssa ja katsoja huomaa miten samanlainen ajatusmaailma heillä on. Kertakaikkiaan lempeä kommunisti. Elokuvaan sysätään myös tiukka liuta cameo-rooleja. Silloinen Hayekin miesystävä Edward Norton Nelson Rockefellerinä, Antonio Banderas Riveran kilpakumppani David Alfaro Siqueirosina ja Ashley Judd Tina Modottina, jonka kanssa Frida tanssii näyttävän tangon.

Elokuvan tulitikkujalka on pinnallisuus. Liikehdintä kronologisessa järjestyksessä Fridan elämässä tapahtuu sekavasti. Elokuva nojaa hieman liikaa Fridan pinnalliseen persoonaan: räväkän eroottiseen syrjähyppyjä tekevään naiseen. Tietysti tällä saa katsojia, mutta elokuvasta olisi pitänyt hioa särmät pois, jotta todella kriittinenkin katsoja saataisiin nirvanan partaalle. Päähenkilön kallon sisältä olisin kaivannut ajatuksia paljon enemmän. Tässä asiassa pituus nousenee pullonkaulaksi. Elokuva olisi suorastaan vaatinut enemmän aikaa siirtymäkohtiin. Se tuntuu hieman typistelyltä ja olisin mielelläni katsonut elokuvaa kymmeniäkin minuutteja pidempänä pinnallisuus tipotiessään.

Elokuva jättää aivan liikaa visuaalisuuden ja näyttelijöiden harteille. Valitettavaa, mutta onneksi hartiat jaksavat.