Lost in Translation

Lost in Translation on elokuva josta on todella vaikea kertoa omia mielipiteitään. Se on itseasiassa niin hyvä, että siitä on lähes mahdoton sanoa ainuttakaan pahaa sanaa. Sofia Coppola tekee ensimmäisen todella varteenotettavan ohjaustyön Lost in Translationin suhteen, ellei mukaan lasketa elokuvia kuten Virgin Suicides, mutta mitä voisikaan odottaa Kummisetien ohjaajan Francis Ford Coppolan kaltaisen ohjaajan tyttäreltä.

Näyttelijät, kuvaus, musiikki ja kuvakulmat pelaavat yksi yhteen koko elokuvan ajan. Varsinkin näyttelijät ovat todella mahtavia. Bill Murray esittää Bobia, keski-ikäistä jo elokuvauralta pois vetäytyvää elokuvatähteä, joka on saapunut Tokioon kuvaamaan viski-mainosta. Scarlett Johansson, joka Hevoskuiskaajan ansiosta nousi tunnetuksi ja valkokankaan lemmikiksi vuonna 1998 esittää Charlottea, joka on tullut Tokioon miehensä mukana. Paikan päällä Charlotte kuitenkin huomaa, ettei hänen miehensä ehdi työltään uhraamaan aikaa Charlotelle, vaan joutuukin lähtemään viikoksi pois Tokiosta töittensä perässä.

Bob, joka potee elämäänsä, sen tylsyyttä, unohtaen kokonaan lapsensa syntymäpäivän viettää iltansa baarissa, sikari huulessa ja viskilasi kädessä. Eräänä iltana Bob viettää aikaansa baaritiskin paremmalla puolella ja tutustuu vieressä istuvaan toiseen amerikkalaiseen, Charlotteen, joka hänkin on elämäänsä täysin tympääntynyt. Charlotte ja Bob ystävystyvät hetkessä ja viikon vapaa-aika suokin heille mahdollisuuden tutustua toisiinsa paremmin. Viikon Tokion yöelämää viettävä ystävyyssuhde kuitenkin kokee kolauksen, kun viikko vierähtää loppuun ja alkaa uusi arkinen maanantai.

Lost in Translation ei ole elokuva pettämisestä, päinvastoin se on elokuva ystävyydesta ja sen tärkeydestä jokapäiväisessä elämässä. Mitä me tekisimmekään ilman ystäviä? En osaisi edes kuvitella sellaista. No kuitenkin, Lost in Translation kuvaa ystävyyssuhteen todella hyvin ilman minkäänlaisia kaunistuksia. Myöskin huumoria on saatu mukaan, kun japanilaiset näyttelijät päästetään valloilleen.

Lost in Translation on nimenä todella osuva. Se ei kerro itsestään mitään ylimääräistä, vain sen oleellisen. Välillä tuntuukin että Bob on todella hukassa japanilaisten ihmisten kanssa, vaikka itse kuitenkin uskon että monet japanilaiset osaavat hyvin englantia eikä Bobin kaltaisia hupaisia kohtauksia tapahtuisi jatkuvasti tosimaailmassa.

Sitten elokuvan visuaaliseen puoleen. Kuvaus on kaunista ja antaa hyvän kuvan näyttelijöistä. Kamera ei pompi turhaan, vaan jokainen otos on kuin se olisi kultaakin kalliimpaa. Kuvauspaikkana toimii Japani, ja tarkemmin sen pääkaupunki Tokio, vaikka pieni pätkä onkin kuvattu kauniissa Kyoton kaupungissa, jossa saakin sitten todellisemman kuvan Japanista ja sen todella kauniista luonnosta. Kuvausta tukee musiikki ja nämä kummatkin elementit tekevät elokuvasta niin kauniin kuin se on. Välillä soitetaan hidastempoista musiikkia, ja sopivin väliajoin kuullaankin sitten kovemman luokan luukutusta.

Lost in Translation ei ole vain minun mielestäni todella onnistunut elokuva. Se on 5 Oscarin ehdokas ja kahden Golden Globen voittaja, joten voin varmasti luvata että se on rahansa arvoinen elokuva, joka ehdottomasti kannattaa katsastaa ja ellei jopa ostaa, sitten aikanaan.