Muumio

Muistan kuinka Stephen Sommersin ensimmäinen iso "hitti"-elokuva rantautui Suomeen hirveän ennakkokohun ja hypen saattelemana. Vuosi oli 1999 ja elokuvan erikoistehosteista kohistiin lähestulkoon samaan tapaan kuin kolme vuotta aiemmin ilmestyneen Independence Dayn erikoistehosteista. Eikä suotta: Sommers on aina osannut käyttää erikoistehosteita elokuvissaan apuna, mutta hyvin usein -kuten Muumiossa– erikoistehosteet vievät elokuvalta ja tarinalta kaikki sen eväät. Nyt, yli 11 vuoden jälkeen Muumio tuntuu edelleen lapsellisesta erikoistehostekikkailulta, jossa ei ole päätä, eikä häntää.

Joku voisikin helposti lohkaista Muumiosta, että se on kuin köyhän miehen Indiana Jones. Tämä ajatusleikki ei itseasiassa mene kovinkaan kauas totuudesta, sillä päähenkilöä Rickiä näyttelemä Brendan Fraser on säälittävä kopio Harrison Fordista. Fraser kyllä suorittaa Indymäisiä maneereita ja elokuva petaa miltei joka toiseen kohtaukseen huumoria, mutta Sommersin olisi pitänyt tajuta se, ettei Fraser ole Harrison Ford, eikä Muumio ole muuta kuin kasvojenkohotuksen tehnyt Indiana Jones huomattavasti huonommalla tarinalla.

Kas kun elokuvan päänäyttelijöillä ei ole mitään karismaa. Pääpahista näyttelevä Arnold Vosloo kähisee ja tuijottelee katsojan harmiksi lähinnä erikoistehostemöykkynä, Brandan Fraserin maneerit eivät kertakaikkiaan vain toimi tässä elokuvassa ja koomisina sidekickeinä heiluvat John Hannah ja Kevin J. O’Connor ovat lähinnä vain ihan hemmetin ärsyttäviä. Ainoa, joka elokuvassa edes vähän yrittää, on Rachel Weisz, mutta muuten elokuva pyörii lähinnä lapsellisen tarinan ja erikoistehosteiden välimaastossa löytäen paikkansa lähinnä elokuvaharrastajan roskakorista.

Niin, Muumio on selkeästi lapsille ja lapsenmielisille suunnattu seikkailu, jossa vakavaa asiaa ei aseteta pöydälle edes sekunnin kymmenesosaa elokuvan kestosta. Kaikki onkin kuin Sommersin suurta seikkailua, jossa Stephen-setä tekee Disney-elokuvaa (ei liene sattuma miehen historian tuntien) jokaisesta asiasta: kuolipa Fraserin ympäriltä kuinka paljon ihmisiä tahansa, tai tulipa sitten muutaman poloisen kantajan päälle paineistettua suolahappoa. Sinänsä onkin hassua, kuinka näinkin vakavasta elokuvasta, jossa ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä, voidaan tehdä vauhdikas Disney-seikkailu, jonka näyttelijät ovat yhtä paljon kuutamolla kuin Sommers itsekin. Muumio onkin siis edelleekin pettymys, kuten se oli elokuvateatterissa vuonna 1999: mitäänsanomaton tehostekikkailu, jossa ei ole pätkääkään järkeä.