Spy Kids 3-D: Game Over

En ole katsonut 2001 valmistunutta Spy Kidsiä, enkä 2002 valmistunutta Spy Kidsin jatko-osaa, mutta tämän 2003 valmistuneen Spy Kids kolmosen satuin näkemään. Ehkäpä muinoisen Sylvester Stallone -fetissini takia.

Koko elokuvasta en tiennyt muuta kuin, että se soveltuu lapsille. Ja siinä esiintyvät Banderas ja Stallone. Elokuva on erittäin huono ja mitäänsanomaton lasten toimintaseikkailu. Yllätys.

Ilkeä Toymaker (Sylvester Stallone) on tehnyt pelin, joka kaappaa lasten mielet ja tekee lapsista aivokuolleita (Jaha). Lapsiagentti Carmen Cortez (Jee) on nyt pelin vankina ja hänen ainoa toivonsa on Juni Cortez, Carmenin veli, jonka on pelattava peli läpi jotta saisi siskonsa pelastettua (Jipaajee), ettei maailma tuhoutuisi ja jotain muuta yhtä kiinostavaa.

Lapsinäyttelijät ovat kauheita. Ne, jotka odottavat oikeiden näyttelijöiden tekevän kunnon roolia, pettyvät pahanpäiväisesti. Elokuvassa on haaskattu tusinoittain cameo-rooleja ihan turhanpäiten. Elokuvasta voi huononäköinenkin keskivertokatsoja bongata seuraavat tähdet: George Clooney, Mike Judge, Cheech Marin, Danny Trejo, Alan Cumming, Tony Shalhoub, Steve Buscemi, Bill Paxton, Elijah Wood. Nämä näyttelijät eivät viivy valkokankaalla montaakaan sekunttia. Kuten ei myöskään Antonio Banderas, joka tulee mukaan elokuvan viimeisten minuuttien aikana, muiden tähtien kanssa. Salma Hayekilla on suurempi rooli professorina, joka ei lapsellista toikkarointia elvytä.

Täytyy sanoa, että nauroin mahtaville cameo-tähdille ei siinä mitään. Stallonen osalta sai myös muutamat naurut ja hän tekeekin ainoan mainitsemisen arvoisen roolisuorituksen koko elokuvassa. Stallonella on elokuvassa mukavan suuruudenhullut 5-roolia. Alussa hän vilahtaa urpona uutistenlukijana, sitten muuten vaan skitsofreeninä Toymakerina, jolla on itsensä lisäksi 3 muuta persoonaa: Sotahullu, tietäjä ja professori.

Lasten paskaa. Ei näin.