The Tourist

Mistä näitä agenttijännäreitä oikein tupsahtelee? Toista täysipitkää elokuvaa tekevä Von Donnersmarck on saanut hämmästyttävän nimekkäitä tekijöitä elokuvalleen, joka ei varmasti edes paperilla ole erottunut mitenkään edukseen. Viime vuosina eetteriin on puskenut jos jonkinlaista tämän tyyppistä elokuvaa, ja jopa sellaiset tv-sarjat kuin Alias sisältävät enemmän nyansseja kuin käsissämme oleva teos. Mutta ehkäpä eurooppalaiset maisemat ja suhteellisen pienellä budjetilla mahdollistettu tarina ovat antaneet elokuvalle sen vihreän valon, eikä Angelina Jolien mukaan tulo ole varmasti haitannut asiaa. Jotain kuitenkin kertoo se, että itse Joliekin on maininnut, että suostui elokuvaan vain ja ainoastaan sen takia, että se kuvataan Italiassa ja että se on nopea tehdä. 

Kaikesta huolimatta the Tourist ei ole kuitenkaan mikään huono elokuva. Toki sillä on huonot hetkensä, mutta muutamat hyvät hetket kompensoivat tilannetta ja lopputuloksena käsissä on hieman hajuton, mutta katsottava elokuva. Angelina suorastaan lipuu läpi elokuvan Elise Clifton-Wardina näyttämättä paljoakaan tunteita, saati sitten muitakaan ilmeitä, ja vaikka tätä voisi tulkita jotenkin minimalistisena lähestymistapana roolihahmoon, niin väistämättä tulee tunne, että ihan kaikki ei ole tällä kertaa Joliella mukana. Elokuvan toisena nimekkäänä “sankarina” heiluukin sitten kaupallisuuden alttarille antautunut Johnny Depp, joka hiuksen hienosti välttää tekemästä itsestään täyttä pelleä. On suorastaan hämmentävän myötähäpeällistä katsoa Deppin suoritusta hieman hömelönä turisti Frank Tupelona, jonka Elise iskee junamatkallaan. Onneksi Deppin esittämä Tupelo kuitenkin parantaa juoksuaan kohti loppua ja Depp-fanit voivat lakata viiltämästä ranteitaan auki kesken elokuvan. 

The Tourist kertoo aika yksiulotteisen tarinan Elisen esittämästä femme fatalesta, joka poliiseilta karkumatkallaan ja etsintäkuulutetun miehensä salaamiseksi iskee junasta samannäköisen turistin ja yrittää vakuutella kaikille, että tässä olisi kyseessä hänen oikea miehensä, joka on vain käynyt kasvokirurgiassa. Englantilaista komisario John Achesonia esittävä Paul Bettany pääsee kuitenkin hyvinkin nopeasti asiasta kärryille, mutta pelin nimessä jatkaa kuitenkin sinnikästä jahtiaan läpi Italian aina Venetsiaan asti, josta hyvin nopeasti muodostuu pieni klisee koko tarinalle. Elokuvaa voisikin hyvällä omatunnolla nimittää Venetsian turstimainokseksi, mutta ei siitä sen enempää. Elisen perässä hiihtää myös rikollispomo Reginald Shaw, jonka impulsiivista käytöstä liioitellaan hieman liian messevästi syyläotsa Steven Berkoffin toimesta. Elokuva eteneekin hitaasti velloen Jolien pukunäytöksestä toiseen Deppin pyöritellessä silmiään ja vaikka muutama messevä yllätyskäänne elokuvassa nähdäänkin, niin tempo ei muutu missään vaiheessa. 

Käsissämme onkin siis tyylitellysti tehty turistimainos nimensä mukaisesti, jossa Depp nolaa ajoittain itsensä ja Angelina Jolie todistaa jälleen kaikille kuinka hän on vielä hyvinkin seksikäs. Vihjailevista katseista ja Deppin ja Jolien yllättävän toimivasta kemiasta huolimatta elokuvasta jää päällimmäisenä mieleen teflon, sillä ei tätä muista enää päivän, saati sitten viikon jälkeen. Kaksi aikakautemme ehkäpä suurinta seksisymbolistatusta kohtaa Venetsiassa ja siinä se. Onneksi kesto on sopivan lyhyt ja maisemat kauniita, niin ei tämä ihan hukkaan mene, mutta muuna kuin lauantai-illan kertakäyttöviihteenä tätä on turha pitää.