Hämärästä Aamunkoittoon

Geckon veljekset Seth (George Clooney) ja Richie (Quentin Tarantino) ryöstävät pankin ja lähtevät pakomatkalle. He kidnappaavat Fuellerin perheen, johon kuuluu uskonsa kanssa taisteleva entinen pastori Jacob (Harvey Keitel), tytär Kate (Juliette Lewis) ja poika Scott (Ernest Liu). Tällä joukolla he suuntaavat kohti Meksikon rajaa ja pysähtyvät Titty Twister-baarissa. Baari on auki vain hämärästä aamunkoittoon ja pian tälle löytyy selitys.

Yksi niistä käsikirjoituksista, joista piti tulla Quentin Tarantinon debyyttiohjaus oli Hämärästä Aamunkoittoon. Mutta käsikirjoitus, jonka on tarkoitus olla esikoiselokuva ei voi olla ohjaajan kolmas työ. Niinpä ohjaajan paikalle istui Tarantinon läheinen kaveri ja niinikään leffafriikki Robert Rodriguez. Rodriguez onnistuukin hommassaan mukavasti. Tunnelma on tiivis – vaikutteita mm. Assault on Precinct 13-elokuvasta – ja tarpeen mukaan vauhdikas. Monitoimimies-Rodriguez toimi myös leikkaajana, mikä on yksi hänen tunnistettavimpia osa-alueitaan. Samoin käsikirjoitus on tunnistettavasti QT:n käsialaa; pitkiä ja luontevia keskusteluja sekä muistettavia repliikkejä löytyy.

Näyttelijätkin osaavat asiansa. Clooneyn ensimmäinen merkittävä elokuvarooli oli hieno demonauha myöhempiä elokuvia varten. Robert Mitchum-tyyppinen siisti ER-lääkäri muuttuu kunnon bad guyksi. Tarantinon näyttelijäntaidot ovat varsin niukat. Hän kylläkin suoriutuu välttävästi osastaan eikä katsojan olo tunnu kiusaantuneelta. Vanha konkari Keitel tuntuu olevan hieman hukassa tehdessään jäykän roolin pastorina, ehkäpä Rodriguezilla meni sormi suuhun saadessaan moisen näyttelijän elokuvaansa. Juliette Lewis on heikko niin suoritukseltaan kuin roolihahmoltaankin: Kate on kirjoitettu hennoksi naapurintytöksi, jonka on pakko tarttua aseisiin. Pienemmissä rooleissa mm. Salma Hayek, joka kirjaimellisesti imee miehet kuiviin, Rodriguezin luottomies Danny Trejo yrmyilee baarimikkona ja Cheech Marin tekee peräti kolmoisroolin. Erikoismaininta Michael Parksille hulvattomasta roolisuorituksestaan Texas rangerina.

Hämärästä Aamunkoittoon jakautuu varsin selvästi kahteen osaan. Alkupuolisko on erittäin tasokasta rikoselokuvaa, mutta loppuosa silmin nähden räjähtää käsiin. Tällaista efektimässäilyä ei ole mainstreamelokuvissa nähty. Näinkin raju lajityyppien muutos on vaikea niellä katsojana. Toisaalta tämä tuo katsojan samaan tilanteeseen missä elokuvan hahmotkin ovat: aivan pihalla ja peloissaan. Ensimmäisellä katselukerralla elokuva onnistui pitämään jännitettä yllä; suljetussa tilassa tapahtuva selvitymistarina on käänteitä täynnä. Nyttemmin leffasta on tullut ns. "ruokaelokuva", harmitonta viihdettä.

Täydellisesti toimiakseen Tarantinon käsikirjoitus tarvitsee saman herran ohjauksen. On kylläkin vaikea kuvitella QT:tä splatter-elokuvan ohjaajaksi. Hämärästä Aamunkoittoon ei ole floppi, mutta ei mikään menestyskään. Sillä on hetkensä, hyvät sekä huonot. Tätä elokuvaa jaksaa katsella kerta kerran jälkeen uudelleen, etenkin jos omistaa DVD-version ja kommenttiraidan, missä Rodriguez ja Tarantino puhuvat paskaa.