Signs

M. Night Shyamalalin kädet ovat olleet viime vuosina täynnä. Hänen elokuvansa -Kuudes aisti ja Unbreakable- ovat olleet hyviä ja nimenomaan uudenlaisia kokemuksia elokuvan ystäville, eikä tällä kertaa Signs jää poikkeukseksi. Perinteiset Shyamalan ilmiöt ovat tälläkin kertaa mukana: hyvät näyttelijät, poikkeuksellisen yllättävä juoni ja synkän karu maailma etuoikeuttavat miehen elokuvat yleensä parhaaseen a-luokkaan asti. Muutenkin Shyamalan on siitä aika erikoinen kaveri, että hän saa ohjata itse käsikirjoittamansa elokuvat, joka ei ole mitenkään hassumpi asia.

Signsissa Shyamalan vie katsojan USA:aan ja maatilalla, jossa asustaa entinen YH-pappi (Mel Gibson) yhdessä kahden lapsensa ja veljensä kanssa. Kaikki näyttää näennäisen rauhalliselta, kunnes eräänä yönä pellolle alkaa ilmestymään viljakuvioita ja UFO:t alkavat vilkkua lasten silmissä. Gibsonin näyttelemä lähes melankolinen pappi ei tietenkään tälläiseen voi uskoa, ennen kuin jotain uskomatonta alkaa tapahtumaan.

Näyttelijät muutenkin ovat Signsissa ihan mukiinmeneviä: Mel Gibson ei tosin oikein kovin hyvin istu leski-papin rooliinsa, mutta menettelee kyllä siinä, missä muutkin näyttelijät, jotka voi oikeastaan yhden käden sormilla luetella. Joaquin Phoenix nyt kuitenkin on piristävä poikkeus Gibsonin näyttelemän papin veljenä ja itse Shyamalankin ilmestyy taas perinteiseen tapaan elokuvaansa näyttelemään, joka ainakin allekirjoittaneen mielestä osoittaa miehen olevan viihteen varsinainen monitoimimies.

Kuten jo todettua: Signs on hyvä elokuva. Siinä on säästelty paljon taustamusiikissa, mikä on ehkä nykyelokuvien trendeihin verrattuna melko uusi, jopa outo, asia. Tämä tosin toimii mainiosti ja painostavan ahdistava hiljaisuus on tunnelman nostattajana mitä mainioin asia. Signs on myös pirtelömäinen sekoitus: se sisältää niin draamaa, kauhua kuin sci-fi:kin ja yhdistelee niitä tavalla, joka tarkoittaa katsojan puolesta sitä, että tämä elokuva kannattaa kaikkien niiden katsoa, jotka eivät ihan pelkureita ole. Suosittelen!