Pelastakaa sotamies Ryan

Pelastakaa sotamies Ryan (Saving Private Ryan) on ehkä viime vuosikymmenen tunnetuimpia elokuvia niin omassa kategoriassaan kuin myös normaalinakin elokuvana. Elokuva voittikin peräti viisi Oscaria ja sen aiheuttama "huuma" oli miltei ällistyttävä, joskin silti ymmärrettävä -olihan Saving Private Ryan jotakin täysin uutta ja ihmeellistä tuolta elokuvien kultasormelta, Steven Spielbergiltä. Elokuva on toki nykyäänkin äärimmäisen viihdyttävä ja helposti katsottava paketti, mutta silti, näin 10 vuoden jälkeen, elokuvasta huomaa sen pienet puutteet, jotka pudottavat viiden tähden elämyksen hieman alemmas.

Saving Private Ryania riivaavat oikeastaan Spielbergille ominaiset piirteet, jossa elokuvassa on tunnelmaa ja tapahtumia, muttei kuitenkaan sitä vaadittavaa, syvältä viiltävää, tunnetta. Sotaelokuvia ihannoivalle ja viihteestä pitävälle katsojalle elokuva on mitä parhain, mutta tarinasta välittävälle ja jenkki-propagandaa vihaaville aavistuksen kitkerämpää kalkkia. Tosiasia kuitenkin on, että Saving Private Ryan on ehdottomasti patrioottinen elokuva, jossa velmuileva, kokeneista jermuista koottu sekalainen joukko lähtee pelastamaan yhtä miestä. Vain yhtä. Ajatuksella tosin leikitään myös elokuvankin aikana ja valitettavasti teko-sentimentaalisesti elokuvan lopussa "earn this"-vierailulla hautausmaalla, mutta totuus kuitenkin on, että Spielberg syöttää katsojalleen siirappista elokuvaa Korkeajännityksestä repäistyllä tarinalla. Korkeajännityksen teho tulee hyvin esille elokuvan lopussa olevalla viimeisellä taistelulla, jossa kourallinen jenkkejä pistää päihin kokonaiselle joukolle kokeneita saksalaisia. Muutenkin korkkarin oloista tarinaa tukee elokuvan pelastusryhmän yhtenäisyys, jota on höystetty moraalisella vastuulla ryhmän muista jäsenistä sekä satunnaisilla erimielisyyksillä.

Saving Private Ryanin muita ongelmakohtia ovat osittain henkilöhahmot, jotka ovat perin onttoja ja joiden pään sisälle on turha yrittää kaivautua. Hahmoihin on tosin helppo samaistua, mutta sisäistä tunnetilaa ei kuvata. Tämä aiheuttaakin eräänlaisen pinnallisen kauneuden ennen sisäistä kauneutta ja tietynlaisen glorifioidun tilan, jota monet pelit ovat onnistuneesti kuvanneet muun muassa maihinnousukohtauksen uudelleenkonstruktioinneilla. Muuten koko maihinnousukohtaus on Spielbergiltä elokuvan ehdottomasti parasta antia. Heiluvan kameran, kasvoja huuhtovan meren ja veren sekä ehdottoman autenttisuuden näkeminen on katsojan silmille ja korville mannaa.

Saving Private Ryanissa myös näyttelijät ovat valtavassa roolissa. Tom Hanks astuukin elokuvassa tärkeisiin ja isoihin saappaisiin onnistuen loistavasti. Tosin Hanks ei onnistuisi lähellekään yhtä hyvin ilman Tom Sizemorea, joka on monien elokuvien sivuroolista kumpuava pelastus. Sizemoren ja Hanksin keskinäinen kemia ja yhteistyö onkin näyttelijöiden osalta elokuvien parasta antia, jota Matt Damonin heikko ja teennäinen hahmo rikkoo jonkin verran. Samanlaista potkua ei löydy myöskään muista elokuvan sivuhahmoista, vaikkakin Vin Diesel onnistuu elokuvassa yllättävän hyvin Giovanni Ribisin, Jeremy Daviesin ja Barry Pepperin ohella.

Saving Private Ryan on väistämättä yksi parhaista sotaelokuvista, mitä on koskaan tehty ja se ansaitsee paikkansa sotaelokuvien top-10-listalla. Silti IMDB:ssä kirjoitushetkellä sijalla 64 oleva elokuva ei ole niin hyvä. Sillä on omat puutteensa (Spielberg kun yrittää tehdä elokuvansa aina massalle), mutta viihdyttävyydessä se on omaa luokkaansa. Loistavasti rytmitettyä ja kuvattua elokuvaa on oikeasti ilo katsella useampaankin kertaan televisiosta, vaikka Saving Private Ryan onkin tyypillinen amerikkalainen sankaritarina.