Investigating sex

Oi! Älkää peljästykö! Nimestään huolimatta tämä leppoisa ja paljon dialogia sisältävä elokuva, Investigating sex, ei ole mikään "taide-elokuva", eikä mitenkään paljasta pintaa esittelevä eroottinen elokuva. Vaikkakin paljaat rinnat elokuvassa vilahtavatkin muutaman kerran, niin elokuvaa voi hyvillä mielin suositella. Tosin tämä elokuva on rakkautta ja anarkiaa leffa, joten se ehkä tarvitsee omanlaisensa yleisön, mutta silti…

Juonta IS:ssä ei oikeastaan ole. Edgar tekee väitöskirjaa miehen seksuaalisuudesta ja hän on koonnut keskusteluryhmän, jossa aihetta pohditaan. Paikalle on tilattu kaksi naispuolista pikakirjoittajaa ja himokkaiden katseiden vaihto voi alkaa. IS:ssä puhutaan koko elokuva seksistä. Taukoja ei juurikaan pidetä. Aihetta käsitellään joko hieman ironisesti tai koomisesti tai sitten suhteellisen vakavasti, mikä tekee hahmojen keskusteluista oikeastaan mielenkiintoista katsottavaa. Itse elokuva ei oikeastaan etene mihinkään, vaikkakin jossain vaiheessa tulee se pakollinen elokuvan lopettava kliimaksi.

Näyttelijäkaarti IS:ssä on suhteellisen nimekäs. Pääosaa esittää Edgaria näyttelevä Dermot Mulroney, jolla on takanaan suhteellisen pitkä ura kaikenlaisista keskinkertaisista elokuvista. IS:ssä Mulroney tekee ihan tyylikkään suorituksen potkut saaneena proffana, jonka elämä pääosin tuntuu pyörivän väitöskirjan ympärillä.

Nick Nolte puolestaan näyttelee mielenkiintoista hahmoa nimeltä Faldo, joka on rikas pörssikeinottelija ja jonka talossa Edgar saa harrastaa "kokeitaan". Nolten hahmo on viinanmenevä, monipuolinen ja paljon maailmaa nähnyt vanha parta, jolla tuntuu olevan paljon sanottavaa ainakin seksin suhteen. Nolte on roolissaan kerrassaan mainio ja hänen suoritustaan voi jälleen kerran ihailla. IS:ssä näyttelee muitakin tuttuja kasvoja: Neve Campbell on omassa roolissaan pikakirjoittajana jotenkin oma itsensä ja Alan Cumming on omassa roolissaan suhteellisen outona taitelija Sevynä aivan loistava. Kaikin puolin näyttelijöiden suorituksesta ei ole mitään valitettavaa, sillä heidän suihinsa on laitettu tällä kertaa runsaasti älykkäitä ja hyviä vuorosanoja, joita seuraa mielenkiinnolla.

IS ei ole mikään mestariteos, vaan keskinkertainen komedia/draama. IS kaatuu lopulta juonen köyhyyteen ja siihen, ettei lopulta mitään tapahdu. Muutama aivan loistava sormia kutkuttava kohtaus IS:stä tosin löytyy. Tästä mainitakseni Jeremy Daviesin ja Julie Delpyn näyttelemä valokuvaus-kohtaus, jossa tunteet suorastaan kipinöivät siitäkin huolimatta, että sanoja ei vaihdeta. Tunnelma on siinä kohtauksessa suorastaan käsin kosketelteva. Muutama muu tuollainen kohtaus vielä leffasta löytyy, mutta kokonaisuus jää sitten loppujen lopuksi aika laihaksi, muttei kuitenkaan niin laihaksi, ettei ko. leffaa kannattaisi katsoa.