Hurjapäät

No nyt se tuli televisiostakin: kaikkien tuunausleffojen moderni esi-isä, Hurjapäät, joka on Rob Cohenin ohjaamana sellaista kohellusta, joka ei voisi katsojaa vähempää kiinnostaa. Cohen esitteleekin televisioruudulle tukun kauniita naisia tiukoissa kuteissa, paljon laitonta kisailua ja vähäjärkiset roolihahmot, joiden ansiosta Paul Walkerkin näyttää melkein jopa näyttelijältä. Vaikka Vin Diesel yrittää viedä huonosta elokuvasta aiheutuvaa karmaa muualle, jää Hurjapäistä auttamatta kissan paskan maku suuhun.

Toisaalta, mitä voisi edes odottaa elokuvalta, joka uhraa kymmeniä minuutteja elokuvasta päättömään kaahailuun vieläpä samoilla otoksilla? Ei niin mitään, mutta jotain kiksejä luulisi sentään toiminnasta saavan. Toisin kuitenkin käy ja Hurjapäistä muodostuukin ällöttävän kliseinen ja vähäjärkinen oodi tuunatuille autoille ja ihmissuhteille, jotka luonnollisesti etenevät ennaltasovittua kliseistä uraansa aina hurjaan loppuun saakka.

Hurjapäät on miltei niin vastenmielinen elokuva, että sen katsomisesta tulee tärähtänyt olo. Ilokaasun voimalla kulkevia autoja ei varmaankaan tarvitse tankata ja suoranainen ihailu järjettömään kaahailuun paistaa läpi kuin Naantalin kesäaurinko. Glorifiointia ei rajoita edes Michelle Rodriguezin tympääntyneet ilmeet tai muiden sivuosien machoilevat eleet. Muutenkin homma on Cohenilla niin hakusessa, että oikein hirvittää: tämänkaltainen aivoton mättö pitäisikin ehdottomasti kieltää miltei lailla. Ihan totta: kuinkahan moni amis saa tästäkin elokuvasta itselleen virikkeitä mennä tuunatun autonsa kanssa kiertämään rinkiä johonkin parkkipaikalle tai torille? Toivottavasti ei kovin moni.