Conan the Barbarian

Crom!

Mikäli Robert E. Howard olisi eläessään kohdannut Arnold Schwarzeneggerin, olisi tämä mitä luultavimmin päättänyt, että Conanin roolia ei kukaan muu saa päällä maan esittää. Vuonna 1982 ei maan päällä tainnut samankokoista miestä ollakaan, jonka rasvaprosentti olisi ollut yhtä alhainen. Conan Barbaari on kaksijakoinen elokuva: veriset taistelut ja lihasten pullistelu saavat testikkelit täyskierroksille, mutta toisaalta taas peilistä näkyvä Jim Morrisonin ylvästä ruhoa muistuttava oma olemus tuhoaa viimeisetkin rippeet moisesta viriiliydestä. Arska onnistuu olemaan elokuvassa yhtä aikaa varsinainen parittelun paganini sekä kuolaa suupielestä valuttava katujyrä. Schwarzeneggerin hymykin on kimmerialaisen miehen hymyä. Elokuvan nähtyäni olen jälleen päättänyt alkaa nostelemaan puntteja aamuisin.

Itse elokuva kokonaisuutena hämmentää kovasti. Suurilta osin kyseessä on elokuvahistorian komeimpia fantasiaelokuvia mitä epäkäytännöllisimpine panssareineen ja vähäpukeisine naisineen, eli kaikki fantasiaelementit ovat kohdallaan. Elokuvan musiikit ovat korviahivelevät. Monumentaaliset kuoro-osuudet sekä eeppiset soitannat ja poljennot sopivat tunnelmaan kuin miekka Conanin vastustajan korvaan. Toisaalta taas pieni osa elokuvasta kuluu räkäisesti nauraen, sillä en tiedä mitä ohjaaja/ käsikirjoittaja John Miliuksella on ollut hippiaatetta vastaan, mutta elokuvan kohtaus jossa Conan ottaa osaa suureen Woodstock-tapahtumaan hymyilyttää melkoisesti totisintakin katsojaa.

Kuten todettua, fantasiaelementit ovat klassiset ja siten myös varmatoimiset. Sankareitamme vastaan tulevat ilkimykset ovat fantasiaelokuvista tuttuja imbesillejä gruntteja, joita sopii viillellä ja lävistellä kymmenmäärin ilman sen suurempaa hikeä. Muovia näkyy lavasteissa ylenpalttisen paljon, mutta ei sentään yhtä häiritsevissä tai paremminkin huvittavissa määrin kuin Conan Barbaarin itsenäisessä jatko-osassa Conan Hävittäjä.

Hyvän ja pahan polarisointia on riittämiin, James Earl Jonesista on moneksi. Thulsa Doom olisi sopinut hyvin Pantene Pro V -mainokseen. Tämä Conaneiden Darth Vader on sikäli oudoksuttava elokuvan mörökölli, että varsinaista pahantekoa ja ilkivaltaa mies suorittaa vain vähälti. Paljon tästä on jätetty dialogin varaan, vaikka elokuva ei puhutulla osuudella komeilekaan: kimmerialainen iskee suomalaisen miehen sydämeen, sillä hänkään ei puhu ja pussaakin vain harvalti.

Elokuvan jälkeen aikansa voi viettää vaikkapa punttisalilla alasimia sekä jotakin muuta hyvin painavaa nostellen, tai vaihtoehtoisesti hieman nörtimmän ajanvietteen mukaisesti vaikkapa Severance – Blade of Darknessia pelaillen.

Conan the Barbarian on fantasiaelokuvana ehdotonta lajinsa aatelia. Eeppinen elokuva, joka kantaa jo legendan arvonimeä. Miekkamättöjä kun kuvataan muutoinkin turhan vähän. Omaatko niukalti mielikuvitusta? Eivätkö miekat, kirveet ja Manowarin kansikuvapojilta näyttävät hikiset miehet nappaa? Siinä tapauksessa älä katso tätä elokuvaa!

Arvostelun kirjoitti: T. Hyppänen

4

Poiminta

Genret: fantasia,toiminta
Kesto: 129 min
Ohjaaja: John Milius
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger,James Earl Jones,Sandahl Bergman,Gerry Lopez,Mako
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 1982

Sending
User Review
0 (0 votes)
0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments