Viimeinkin pääsin katsomaan Baddingin! Yllätys ei itse asiassa ollut, että itse elokuva ei ollut mikään erityisen häikäisevä, vaan pikemminkin tavallinen. Mutta mutta, kun katsotaan asiaa kokonaisuutena, niin elokuva sen musiikin kanssa on …lyhyesti sanottuna loistava. Ei sille mitään voi.
Juoni on hyvä, mutta ehkäpä liian tiukkaan pakettiin pakattu. Jonkinlaista väljyyttä jäi kaipaamaan juonesta: kaikki meni vähän kuin ohitse. Juoni siis menee osapuilleen näin. Badding on jättänyt laulamisen, mutta silti pari liikemiestä järjestää comeback konsertin, johon Badding ei ole suostunut tulemaan esiintymään. No, ei siinä muukaan auta: Baddingin on lähdettävä karkumatkalle, jossa hän tapaa nuoruudenystävänsä Ossi Mäen. Siinäpä se.
Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan periaatteessa ihan hyvin. Valittamisen sanaa ei voi suunnata ainakaan Janne Reinikaiselle (Badding) ja Peter Franzenille (Ossi) [tuttu Rukajärven tiestä]. Karoliina Blackburn on minulle ainakin ihan uusi nimi, mutta hänkin suoriutuu roolistaan uskottavasti. Tosin jokin hehku hänestä puuttuu; aivan kuin hän olisi ontto sisältä. Pahimmat yliampumiset rooleissaan vetävät jotkut sivuosan näyttelijät: heistä ei tunnu olevan oikein mitään iloa.
Baddingistä hyvän tekee sen musiikki. Se kun sopii -tietenkin- elokuvaan kuin nenä päähän. Ai että, se on hyvää! Ilman musiikkia tästä elokuvasta ei saisi muuta kuin keskinkertaisen tekeleen. No, ei muuta: menkää kattomaan tää leffa, on se sen arvoinen.
-
70%
Poiminta
Genret: draama,komedia
Kesto: 103 min
Ohjaaja: Markku Pölönen
Pääosissa: Janne Reinikainen,Peter Franzen,Karoliina Blackburn,Puntti Valtonen
Valmistusmaa: Suomi
Valmistusvuosi: 2000