Home Alone 2: Lost in New York

Jouluna 1992 McCallisterien perheessä tapahtui: edessä oli matka Floridan lämpöön, jossa koko suvun oli tarkoitus köllötellä lämpöisessä auringossa. Tätä perhekomediaa pääsi ohjaamaan ensimmäisen osan ohjaaja, Chris Columbus, joka kiitti mahdollisuudesta ja ohjasi ihan semitoimivan jatko-osan, jossa Kevin joutuu jälleen eroon omasta perheestään mitä erikoisemmalla tavalla John Hughesin käsikirjoituksessa, josta mielikuvitusta tavallaan ei puutu, vaikka puuttuukin. Hehehee, on aika pällistellä, mitä pieni Kevin (Macaulay Culkin) on tällä kertaa tekee tielleen eksyvälle, vankilapakoa tekevälle, tutulle murtokaksikolle. Koska elokuvasarjan ensimmäinen osa oli niin suuri menestys, oli jatko-osa tehtävä nopeasti ja niinpä vanha jengi koottiin kasaan 20 miljoonan dollarin budjetilla samalla kun Home Alone 2: Lost in New York (Yksin kotona 2) tuotti studiolle massiiviset 358 miljoonan dollarin box office tuotot.

Tällä kertaa kaiken piti olla toisin, mutta John Hughes kaikessa viisaudessaan päätti käyttää Home Alonen jatko-osassa pääasiassa samaa kaavaa ja punaista lankaa vain hieman muokaten ensimmäisen tarinan kaavaa. Ainakaan McCallisterit eivät ole oppineet mitään: he jälleen kerran nukkuvat pommiin, kun lentokentälle kuskaavat bussit kaahaavat pihaan kaataen pihapatsaan, jonka jälkeen alkaa armoton hässäkkä. Tällä kertaa äiti Kate (Catherine O’Hara) ja isä Peter (John Heard) ovat tarkkana erityisesti Kevinin suhteen ja häntä ei jätetä matkasta. Lentokentällä vastuu Kevinistä siirtyy Peterille, joka pyytää Keviniä kantamaan laukkuaan ja lähtee sitten ihan hirveälle laukalle keskellä kaaoksenomaista lentokenttää ja Kevin-rukka ryntää väärän miehen perään joutuen erilaisten epäuskottavien sattumusten kautta väärään lentokoneeseen. Floridaan matkaavassa lentokoneessa äidillä on hassu tunne, ja mikseipä ei olisi, kun Kevin matkustaa lentokoneessa puolestaa New Yorkkiin. Sama sekoilu on valmiina alkamaan sillä erotuksella, että tällä kertaa Kevin ei tutustu eläkeläiseen, vaan puolihulluun lintutätiin ja päättää pelastaa lelukaupan kassan samoilta lurjuksilta kuin aikaisemmin samalla kun äiti pyörtyy ”Kevin!”-huudahdus huulillaan floridalaisella lentokentällä.

Ehkä John Hughes oli tätä elokuvaa käsikirjoittaessaan väsynyt tai kovien paineiden alla, sillä hänen hahmonsa eivät ole oppineet mitään: kukaan McCallisterien suvusta ei osaa laittaa herätyskelloa soimaan, Kevin toivoo taas viettävänsä joulun yksin ja sen lisäksi Kevin teloo samat murtovarkaat samalla tehtaan takuulla kuin aikaisemminkin. Tällä kertaa Kevin opettelee elämistä hienostohotellissa, jossa hotellin johtajana toimivan, yleensä aina niljakkaan Tim Curryn ilme heittää alkutahdit sille, että nyt mennään lujaa metsään. Niinpä Kevin toivottaa utelevan Conciergen huoneestaan hemmettiin, hahhah, nauhoituksella setänsä suihkusessiosta. Lisäksi Rob Schneiderin laukkupojalle tarjotaan tipin sijasta joko lämmintä kättä tai purkkaa, niin vitsit ovat elokuvassa todella tiukassa, muttei Kevinin kasvaminen henkisesti taas lähemmäksi aikuista jaksa kovinkaan montaa katsojaa kiinnostaa. Ja miksipä kiinnostaisi kun Kevin heittää 100 prosentin osumatarkkuudella tiiliskiviä Daniel Sternin ja Joe Pescin lärviin. Kun ukkoja on taas kieritelty milloin missäkin ansoissa, joutuu Kevin taas klassisesti nalkkiin, mutta pelastus ei löydy kirkosta ja suolaavasta lapiomiehestä, vaan lintunaisesta, joka johdattaa pulunsa kirjaimellisesti rosvokaksikon kimppuun kuin Linnut-elokuvassa.

Home Alone 2: Lost in New York on ihan toimiva jatko-osa, mutta samalla -näin jälkikäteen- on myönnettävä, että sen olisi voinut jättää tekemättä elokuvallisessa mielessä. Taloudellisessa mielessä jatko-osa tarvittiin, mutta todellisuudessa Home Alonen jatko-osalla ei ollut kovinkaan paljon uutta sanottavaa tai kerrottavaa; vain miljöö muuttui. Toisaalta, näitä elokuvia ei ole tehty kriitikoille tai aikuisille, vaan pääasiassa lapsille, jotka varmasti löysivät iloa näistä elokuvista 90-luvulla paljon enemmän kuin tällaiset aikuiset miehet 2020-luvulla. Suosittelen silti tätä elokuvaa ihan sivistyksen vuoksi.