Home Alone

Chris Columbuksen (muistat hänet mm. The Thursday Murder Club, Mrs. Doubtfire, Harry Potter and the Chamber of Secrets, Harry Potter and the Chamber of Secrets elokuvien ohjaajana) vuonna 1990 ohjaama perhekomedia, Home Alone (Yksin kotona) on muodostunut klassikoksi, joka on lähes jokaisen katsottava jouluna Holidayn ja Die Hardin ohella. Silloin pieni 8-vuotias Kevin (Macaulay Culkin) jätetään yksin kotiin kaaoksessa ja perheen äiti, Kate (Catherine O’Hara), huutaa lentokoneessa kovaan ääneen ”KEVIN!”. Huoli on suuri, mutta monien sattumusten kautta Kevin puolustaa kotiaan kahdelta murtovarkaalta (Joe Pesci, Daniel Stern), jotka saavat elämänsä läksytyksen aina palovammoista tervaan ja höyheniin, jolle kaikki voivat hyväntahtoisesti nauraa.

Aikuisin silmin Home Alone on tavallaan erikoinen elokuva. Se ei sisällä varsinaista kohellusta (jossa murtovarkaita satutetaan ja koijataan kuin apinaa) kuin 109 minuutista kenties viidentoista minuutin ajan. Voisin vannoa, että lapsena tätä varsinaista kohellusta kesti ainakin puoli tuntia tai kolme varttia, mutta tosiasiallisesti kohellusta on vain sen vartin, joka lapsen mielessä muuttuu tietenkin ikimuistoisiksi hetkiksi. Kun asiaa ajattelee, niin koko elokuva on yhtä kohellusta; isä kuivaa Kevinin Pepsillä kastelemia passeja mikrossa, koko kööri jättää aikaisen herätyksen yhden kellon varaan ja tietenkin koko köörille tulee kiire lentokentälle, kun lentokentän minibussit kaartavat pihalle kaataen pihalla olevan patsaan, kuten jokainen autoilija tässä elokuvassa sen tekee. Kun ulkona suoritettava laskukin menee pilalle, jätetään Kevin yksin kotiin ja Kevin tietysti luulee, että hänen edellisenä iltana esittämä kaino toive siitä, että hän saisi viettää joulun yksin olisi toteutunut jonkin suuremman voiman toimesta.

Ja miten elokuva meneekään: ensin Kevin juhlii ja tutustuu yksinelämiseen, aikuisuuteen, aikamiehenä pistäen isänsä partavettä poskiinsa kahdesti ja huutaen kuin pieni orava. Sitten pelästytään pihalla naapurissa suolan kanssa sohlaavaa eläkeläistä, käydään kaupassa ja ryhdistäydytään puolustamaan omaa kotiaan milloin kovaäänisen elokuvan, milloin ilmakiväärin voimalla. Perheen äidin tutustuessa sekopäiseen polkkaan, joka todennäköisesti olisi yhden kokonaisen elokuvan arvoinen koettelemus, Kevin ampuu ilmakiväärillä roistoja otsaan ja munille. Jäädyttää ja tervaa portaat, sekä pahoinpitelee murtovarkaita maalipurkeilla, liekinheittimellä ja pudotuksilla. Kun Daniel Sternin naamalle heitetään hämähäkki, saadaan vielä kaikkien aikojen kauhukiljahdus, joka tuntuu katsojan munaskuissa saakka.

Home Alone on kestänyt aikaa yllättävän hyvin, sillä se on eteenpäin soljuva ja hyvin rakennettu perhe-elokuva, jossa tylsää hetkeä ei oikeastaan missään vaiheessa pääse edes syntymään. Kun mukaan on saatu yhden parhaimmista rooleistaan tekevän Danien Stern ja legendaarinen Joe Pesci, joka teki tämän elokuvan JFK:n ja Goodfellasin välissä, niin käsissä on oikeasti jotain omalla tavalla ihmeellistä, missä yksi valkokankaan kirkkaimpia ja ikimuistoisempia tähtiä tekee täydellisen komediaroolin kultahampaineen. Chris Columbus onkin luonut John Hughesin käsikirjoituksesta yhden aikansa parhaista perhekomedioista, jonka voi helposti katsoa vaikka joka joulu.