Superman

Olen jo pudonnut kärryiltä, kuinka monta näyttelijää ja inkarnaatiota tämä Franchise on nähnyt, mutta jos pysytään ”suurissa” nimissä, niin tämä taitaa olla Neljäs Teräsmies, joka nähdään valkokankaalla. TV-sarjat sitten ihan erikseen, mutta pidän ne jotenkin erillään. Tämä alkaa jo muistuttamaan James Bondia siinä mielessä, että nyt uusia näyttelijöitä verrataan niihin ”alkuperäisiin” ja täytyy myöntää, että Christopher Reevellä oli kyllä raameja ja karismaa aloittaa tämä sarja, joita muiden pitää vaan seurata. Miksi sitten lähteä jälleen kerran luomaan uutta teräsmiestä, niin tietenkin siitä syystä, että Snyder sekosi johonkin muihin elokuviin, ja hänen aikansa ehkä meni jo ohi siitä mistä yleisö olisi pitänyt, sekä Cavill alkoi olemaan jo nähty teräsmiehenä.

DC:llä ei siis haluttu heittää kirvestä kaivoon, vaan lähdettiin niin sanotusti uusin miettein tähän maailmaan, ja ihmeiden tekijä James Gunn palkattiin vetämään reinkarnaatiota uusilla ajatuksilla. Tällä kertaa ei onneksi nähdä jälleen yhtä kasvutarinaa sillä nyt hypätään suoraan Teräsmiehen arkea Daily planetissa sekä mätkimässä maapallon pahiksia, joita tietenkin Lex Luthor ohjaa. Tässä mielessä ollaan siis hyvinkin perinteisten asioiden äärellä. Meno on siis kuin suoraan sarjakuvien sivuilta revittyä, ja itse ainakin pidän sitä hyvänä asiana. Mutta entäs sitten uusi Teräsmies? David Corenswet ainakin näyttää hyvin karismaattiselta ja fyysisiltä mitoiltaan tyypilliseltä Teräsmieheltä. Myös Nicholas Hoult sopii hyvin Lex Luthorin rooliin, ja hänen maaninen meuhkaamisensa ei käy niin paljoa hermoon kuin aluksi luulin.

Palaset ovat siis kohdillaan hyvää ja viihdyttävään supersankarielokuvaan ja yritykseen pelastaa DC siitä alhosta mihin Snyder sen ajoi jatkuvilla hidastuksillaan ja tummaakin tummemmalla kuvastolla. Mutta valitettavasti edes James Gunn ei pysty ihmeisiin. Mies kyllä onnistui loisteliaasti sekä Guardians of Galaxy saagalla, sekä DC:n Suicide Squadilla sekä siihen perustuvalla tv-sarjalla Peacemaker. Mutta nyt jokin ei loksahda paikalleen. Ehkä ensimmäiseksi tulee mieleen täydellinen taustatarinan puute, ja vaikka toki kaikkien pitäisi tietää Luthor, Jimmy Olsen, Lois Lane sekä Vihreä lyhty kavereineen niin hahmot vain heitetään katsojan eteen ilman mitään selityksiä. Elokuva tavallaan lähtee ihan lennosta ja toki itselle nämä ovat kaikki tuttuja, mutta jotenkin henkilöille ei anneta aikaa kehittyä eikä kenenkään motiiveja selitetä.

Luthorin kehittämä tekniikka on jotain aivan scifiä ja Vihreää lyhtyä esittävä Nathan Fillon on ärsyttävyydessään jotain aivan kauheata, ja Mt. Terrificistä en ollut koskaan kuullutkaan, mutta nämä ovat vain yksittäisiä asioita, jotka nostavat kulmakarvoja. Jostain on myös repäisty superkoira Krypto ja kaiken kukkuraksi nanoboteilla täytetty ”The Engineer” jota Maria Gabriela de Faria esittää on jotain niin outoa, että viimeistään tässä vaiheessa katsoja putoaa kärryiltä. Mukaan on myös saatu jo sarjakuvissakin esiintynyt Ultraman joka on kloonikopio Teräsmiehestä. Eli tässä on elokuvan toinen akilleen kantapää, kun hahmoja on aivan tuhottomasti ja heidät vain heitetään ruudulle sen enempää selittelemättä. Kun mukana kuviossa on myös eri ulottuvuudet, kuvitteellinen valtio Boravia jne niin lopputulos on oikeasti jonkinlainen sillisalaatti, johon on heitetty kaikki mitä jääkaapista löytyy ja toivottu että katsoja pitää edes jostain. Vaikea kuvitella tälle elokuvalle jatkoa, vaikka on tässä myös positiiviset hetkensä. Toiminta on huikean näköistä, huumoria on ehkä enemmän kuin DC elokuvissa yhteensä ja kesto ei ole kolmea tuntia. Kyllä tämän siis lauantai-illan viihteenä katsoo muutaman oluen kera, mutta ei tästä klassikoksi ole.