Alien: Earth

Kun vuonna 2024 näimme erittäin onnistuneen uuden Alien elokuvan Alien-Romulus, olin jo tarpeeksi innostunut ajatuksesta, että vihdoin onnistuttiin luomaan tähän Dan O’Bannonin ja Ronald Shusettin luomaan maailmaan jotain uutta ja jännittävää. Mutta sitten Disney repäisee jostain takavasemmalta sellaisen facehuggerin pöytään, että meinasin pitää jo viikon lomaa töistä, että voisin keskittyä tähän uuteen tv-sarjaan Alien:Earth joka ensimmäisellä teaser trailerillaan lupasin jotain liian hyvää. Mutta saappaat ovat kuitenkin todella isot ja tämä franchise on nähnyt kaiken laidasta laitaan, että yritin lähteä tämän sarjan kyytiin mahdollisimman pienin odotuksin, ja niihin nähden täytyy sanoa, että odotukset ylittyivät roimasti.

Sarjan teko alkoi jo 2019 kun itse Ridely Scott oli apulaistuottajana FX yhtiössä, mutta tositoimiin päästiin vasta vuonna 2023 kun pääosan esittäjä Sydney Chandler valittiin Wendyn rooliin. Sarjan käsikirjoituksesta on vastannut Noah Hawley joka on kannuksensa hankkinut sekä Bones että Fargo sarjalla, joten puhutaan todella laadukkaasta tekijästä.

Mutta Sydney suhteellisen tuntemattomana näyttelijänä sopii rooliinsa todella hyvin, vaikka esitys ei pysy aina ihan tasaisena, niin hänen roolinsa uudenlaisena androidina on todella onnistunut. Mukana menossa ovat totta kai kaikki tutut elementit, kuten Weyland-Yutani, Alienit ja androidit sekä uutena pelurina Prodigy korporaatio, jonka rinnalla jopa Weyland kalpenee ahneudessaan.

Tapahtumat sijoittuvat tällä kertaa vain muutama vuosi taaksepäin alkuperäisistä Alien elokuvista, mutta Prometheuksen ja Covenantin jälkeen. Eli eletään vuotta 2120 ja sarja alkaa kohtauksella, joka on kuin suora kopio vuoden 1979 Alien elokuvasta, kun Maginot aluksen miehistö heräilee hyperunesta todetakseen, että jotain on mennyt pahasti pieleen heidän lennollaan ja matkalta kerätyt näytteet ovat päässeet karkuun aluksella. Aluksen törmätessä lähes holtittomasti maahan, pääsemme varsinaiseen juoneen ja voi pojat, kuinka loisteliaasti sarja alkaakin.

Sarjan varsinaisina vetonauloina toimivat kuusi hybridi androidia, jotka kaikki siis ovat olleet sairaita lapsia ja joiden ainoa keino selviytyä on ollut siirtyä androidi kehoon ja sitä kautta saada eräänlainen Peter-Pan elämä, eli omata ikuisesti lapsen aivot, mutta kehittyä vain androidi kehon rajoitteissa. Nämä hybridit ovat tavallaan mielenkiintoinen lisä tähän aika totiseen sarjaan, sillä heidän lapsenomaisuutensa tulee aika ajoin esille, eivätkä he pysty piiloutumaan aikuisen kehon taakse. Chandlerin esittämä Wendy on selkeästi joukon pomo ja hänen kykynsä hybridinä kasvaa sarjan edetessä ja herääkin kysymys, että eikö olisi ollut hyvä rakentaa jonkinlainen turvakytkin heidän kontrolloimiseensa?

Tarinassa on oikeastaan kaksi ”pahista” tai vähintään epäilyttävää henkilöä. Aluksi lapsineron asemassa oleva Boy Kavalier jota Samuel Blenkin esittää, on kuin kuka tahansa lapsinero, mutta jaksojen edetessä hänestä alkaa pitämään yhä vähemmän. Jotenkin hänen käytöksensä ei sovi neron asemaan, mutta toisaalta eikös kaikki nerot ole jollain tavalla erikoisia. Kavalierillä on kuitenkin kaksi vahvaa apuria, hänen ”isähahmonsa ” Atom Eins sekä luotto androidi Kirsh. Timothy Olyphantin esittämä Kirsh on oikeastaan sarjan ainoa looginen hahmo, sillä hän on puhdas tekoälyllä varustettu androidi ja hänen toimintansa on perusteltua eikä se muutu sarjan aikana. Olyphant on kuin kotonaan tämän hahmon kanssa. Eins on myös puhdas androidi ja hänen roolinsa jää jotenkin vaisuksi lopun rymistelyä lukuun ottamatta.

 Mutta sarjan todellinen yllättäjä on Maginotin turvallisuus upseeria esittävä Babou Ceesay jonka cyborgi hahmo Morrow vaikuttaa aluksi täysin mulkulta tyypiltä, joka toimii täysin muista välittämättä, mutta sarjan edetessä hänen motiivinsa tulevat selvemmin esille ja vaikka hän pysyykin suhteellisen ilkeänä hahmona loppuun saakka, saa hänen toimintansa jotain järkeä Weyland Utanin uskollisena työntekijänä.

Mutta vaikka pidän itseäni aika kovana Alien fanina, niin löydän sarjasta myös sen puutteet. Alku tosiaan oli täysin 5/5 kamaa. Maahan syöksyneen aluksen sisältä täysikasvuinen Xenomorph pääsee valloilleen ihmisiä täynnä olevaan taloon ja tässä vaiheessa sitä kiinni yrittävät sotilaat saavat tuta sen todellisen voiman ja vimman. Disney sarjaksi tässä nähdään suhteellisen runsas määrä verta ja suolenpätkiä, mutta mikäs sen mukavampaa.

Sarjan kolmannessa jaksossa tempo kuitenkin laskee ja jännitys heikkenee huomattavasti. Tämä osin johtuu siitä, että sarja siirtyy enemmän Xenomorpheista androideihin ja synteettisiin ihmisiin ja Wendyn ja hänen veljensä Joen keskinäiseen kemiaan. Täytyy väliin mainita, että Joeta esittävä Alex Lawther on todella hyvä valinta rooliin, muta ajoittain mies on aivan liian naivi ja ärsyttävä, kun miettii, että hän kuitenkin on lääkintähenkilö sekä lihaa ja verta oleva ihminen.

Onkin siis loistava veto ottaa viidenteen jaksoon takauma Maginotista, ja mitä sen 65 vuotisella tehtävällä tapahtui ennen maahansyöksyä, ja voi pojat tämä oli todellista nannaa. Maginot on kuin kopio Nostromosta ja tekniikka on tarkoituksella tehty ”vanhaksi” mutta toisaalta kun alus on näin pitkällä tehtävällä, niin tämä on ihan ymmärrettävää. Tämän jälkeen sarja saakin ihan uutta tuulta purjeisiin, kun viimeisen kolme jaksoa lähtee käyntiin. Kuten niin monesti aikaisemminkin, mitä tapahtuu, kun ihminen alkaa leikkiä jumalaa juuri löytämillään uusilla eilöillä? Kaikki kuolee.

Alien Earth, on kuvakseltaan ja tuotantoarvoiltaan aivan priimaa, eikä tätä erottaisi mistään nykyaikaisesta elokuvasta. Suurimman osan jaksoista on ohjannut Dana Gonzales, joka on suhteellisen tuore nimi hollywoodissa, mutta otteet ovat todella vakuuttavia tämän sarjan tiimoilta. Sarjan luoja Hawley pääsi ohjaamaan 2 ehkä parasta jaksoa, eli ensimmäisen ”Neverland” sekä viidennen ”In Space, No one…”. Kolmantena ohjaajana nähdään hieman nimeä itseleen saanut Ugla Hauksdóttir, joka on nähty niin Snowfall, The Power kuin Hanna tv-sarjoissa. Kaikkien kolmen ohjaajan jälki no kuiten hyvin johdonmukaista ja sarjaan sopivaa.

Ihmettelen suuresti jos tämä sarja ei jonkinlaisia palkintoja saisi, sillä niin vahvaa on tekeminen kuitenkin loppuun saakka. Jatkoa on luvattu, mutta ongelmaksi ehkä muodostuu tosiasia että Kuinka paljon “kaanonia” tässä halutaan sotkea, sillä tekijöiden pitää pitää mielessä kuitenkin alkuperäiset elokuvat.

“Humanity. Your lives were short and filled with fear. Then your brains grew. You built tools and used them to conquer nature. You built impossible machines and went to space. You stopped being food. Or, I should say, you told yourself, you weren’t food anymore. But in the animal kingdom, there is always someone bigger, or smaller, who would eat you alive if they had the chance.”