Walking Tall

The Rock eli oikealta nimeltään Dwayne Johnson on pikkuhiljaa ottamassa Hollywoodin muskelimasan paikkaa toimintaelokuvissa. Tästä voidaan jonkinlaisena todisteena pitää tukkua tehtyjä toimintaelokuvia, joissa The Rock heittää läppää samalla kun potkii pahiksilta hampaita irti. Eikä siinä vielä kaikki: lehtihaastattelussa mies on todennut, ettei suurien toimintaelokuvien tähdet ole kovinkaan uskottavia. Tämän painoksi mies sitten luultavasti tekee uskomattoman pöljällä juonella varustettuja elokuvia, jotka ovat silti omassa genressään varsin viihdyttäviä pätkiä. Näin käy myös Kevin Brayn tositapahtumiin (tosin varmaankin varsin heikosti) perustavassa toimintaelokuvassa, Walking Tall:ssa, jossa kotiin palaava sotilas saa epämieluisan tervetuloatoivotuksen kylän omilta pojilta.

DVD-kotelon kannessa väitetään, että Walking Tall perustuisi jonkinlaiseen tositarinaan, mutta elokuvaa katsoessa tähän on hyvin vaikea uskoa. Lyhyesti sepustettuna Walking Tall kertoo tarinan erikoisjoukkojen sotilaasta, joka palaa kotikonnuille etsimään töitä. Töitä ei kuitenkaan löydy ja mies joutuu pian erinäisten vaiheiden kautta oikeuteen, jonka jälkeen The Rockin näyttelemä Chris valitaan koko pienen paikkakunnan sheriffiksi. Siitä alkaakin sitten äärimmäisen yksioikoinen ja anteeksipyytelemätön mättömaratoni, jossa kaikki keinot näyttävät olevan sallittuja.

The Rockissa, eli Dwayne Johnsonissa, on toki näyttelijänä omat puutteensa, mutta show-painin kautta oppinsa ammentanut mies on ymmärtänyt oman paikkansa elokuvissa varsin hyvin. Koska miehen verbaalinen anti on mitä on, niin lihaskimppu tyytyy vain pelkkään ilmeilyyn, sekä tietysti hurjaan toimintaan. Walking Tall:ssa The Rock tosin vetää katsojaa nöyryyttävän puheenvuoron oikeussalissa ja pääsee käpälöimään puolialastonta Ashley Scottia, mutta pääosa on kuitenkin WWE:stä tutulla “katkaisen kaulasi”-tuijotuksella. Kun tuijotuksen ja kieltämättä vauhdikkaan toiminnan yhdistää elokuvaan pakollisen pellen (Jackassista tuttu Johnny Knoxville) kautta, on kasassa katsojaa ennenkaikkea tyydyttävä paketti, jossa Neal McDonoughin lähes kliseinen pahan pojan rooli ei edes jaksa vituttaa.

Walking Tall on minulle positiivinen yllätys: odotin The Rockin elokuvalta jotain The Rundownin kaltaista huonoutta, mutta toisin kävi, sillä Knoxville pysyy suhteellisen hyvin lestissään, eikä onnistu olemaan Scottin kaltainen mukakoominen turjake. Itse asiassa Walking Tall on malliesimerkki elokuvasta, jossa aivot voi todellakin heittää nurkkaan. Bray ei tarjoakaan katsojalle muuta ajateltavaa kuin sen, että miten pääpahis kuolee lopussa. Kun tämänkin on selvittänyt ja elokuva on ohi, voi satunnainen katsoja heittää myös Walking Tallin jorpakkoon, sillä viihdyttävyydestään huolimatta elokuva on väistämättä kertakäyttöistä kamaa. Silti -kertakäyttöistä tai ei-, The Rock osoittaa olevansa tällä hetkellä pellepainijoista ainoa, jonka elokuvia pystyy katsomaan ilman sen suurempaa myötähäpeää.