The Manhattan Alien Abduction

Netflixistä löytyvä, vuonna 2024 valmistunut dokumentti, The Manhattan Alien Abduction (Manhattanin ufosieppaus) on mielenkiintoisesta aiheesta tehty laiska ja mielenkiinnoton dokumentti. Se esittelee kuin ohimennen hienon tapahtuman, rakentaa sille kiinnostavan tarinan ja lopulta jättää vastaamatta kaikkiin esittämiinsä kysymyksiin. Itse näen sen kahden naisen virtuaalisena yhteenottona, jossa en voi olla miettimättä mustasukkaisuuden näkökulmaa sen sijaan, että miettisin dokumentin aihetta itseään.

The Manhattan Alien Abduction kertoo tarinan Linda Napolitanosta, joka joutui avaruusolentojen kaappaamaksi. Syy, miksei tämä tarina ole vain ufo-konferenssien keskustelulistalla on se, että väitetysti kaappauksen todisti 23 muuta ihmistä. Kaappauksen ollessa tarinan lähtöpisteenä, aiheutui Lindan elämässä muutakin mielenkiintoista, kuten valtion virkamiesten vierailu, hänen poikansa kaappaus ja hänestä kiinnostuneen (ja kirjan kirjoittaneen) Budd Hopkinsin seikkailu ulkoavaruuden laidoilla. Todellisuudessa mielestäni kyseessä on vain Buddin lesken, Carol Raineyn, tuskallinen prosessi ufo-uskovaisuudesta epäilijään, kun koko ajan kameran takana heilunut Carol alkaa epäillä Lindan sanomisia.

Ja mikseipä epäilisi? Lindan elämässä tuntuu olevan kaikenlaista salaperäisyyttä takana ja tapahtumia sattuu tapahtumaan vain tapahtumisen ilosta ja varmasti monen eliniän verroin. Dokumentin ohjanneet Vivienne Perry ja Daniel Vernon valottavat, että kaappauksen silminnäkijöiden todistukset ovat vähintäänkin kiistanalaisia, mutta siihen ei pureututa millään tapaa. Näytetään vain Buddin apulaisen, Peter Robbinsia, joka teeskentelee lukevansa edessään olevia mappeja. Jotain The Manhattan Alien Abduction kuitenkin näyttää, sillä Budd, joka oli vähintäänkin objektiivinen ufotutkija, muuttuu pikkuhiljaa videoilla Lindan tarinoiden tutkijasta uskovaiseksi. Tuloksena on objektiivisuuden menetys ja kirja, jossa ei haluta kertoa asioiden mahdollista toista laitaa. Vain väitettä tukevilla todisteilla on väliä Buddille, joka saa tukea Lindalta.

Dokumenttina The Manhattan Alien Abduction on minusta pitkä ja laiskasti tehty eepos. Se esittää tarinan hyvin ja esittelee dokumentin henkilöt mielestäni mielenkiintoisesti, mutta vajoaa nopeasti itseään toistavaan moodiin, jossa rankkoihin kysymyksiin esimerkiksi silminnäkijöistä ei vaivauduta edes keskittymään. Seurataan vain aavistuksen tärisevän Carolin juontoa ja tuijotusta vanhoihin VHS-videoihin leikaten hitaasti tupakkaa rennosti polttavaan Lindaan. Oliko ufokaappaus totta vai ei? Vaikea sanoa, koska dokumentti ei ota siihen oikeastaan minkäänlaista kantaa; se on kuin Buddin kirja, jossa epämiellyttävät ja vaikeat aiheet jätetään tyynesti tutkimatta.