Sisu

Nyt on käsissämme ehkä yksi parhaimmista, tai suoraan sanottuna paras kotimainen toimintaelokuva mitä koskaan on tässä maassa tehty. Olen aina jotenkin pitänyt Helanderin tavasta tehdä elokuvia, ja varsinkin siitä tinkimättömyydestä omalle visiolleen. Elokuvat ovat samaan aikaan niin suomalaisia kuin olla voivat, mutta ne näyttävät ja haisevat hyvinkin kansainvälisiltä. Budjetti on ollut yleensä vaatimaton jopa euroopan mittakaavalla, mutta tietenkin suomalaiseksi elokuvaksi suorastaan massiivinen. Toisin kuin kaksi edellistä elokuvaa Rare Export ja Big Game jotka keskittyivät jonkinlaiseen kasvutarinaan Onni Tommilan näyttelemistä hahmoista, niin nyt isukki Jorma Tommila päästetään vauhtiin.

Joskus tulin miettineeksi, että kuinka tätä suomalaista sisua voisi kuvata joillekin amerikkalaisille uskottavasti, niin Helander on tällä elokuvalla päässyt kyllä aikas lähelle sitä ydintä, mistä suomalaisessa sisussa on kysymys. Tommilan esittämä Aatami on jotain niin suomalaista, että sydämestä ottaa. Miehellä on elokuvassa ehkä noin kymmenen vuorosanaa, mutta voi pojat, miten jorma vetää tämän roolin. En tiedä olisiko rooliin saatu enään uskottavampaa miestä, sillä nyt jää Rambot ja Commandot kakkoseksi, kun Aatami päästetään irti.

Tarina on sinällään hyvin yksinkertainen selviytymistarina, jossa Aatamin esittämä hahmo löytää kultasuonen lapista, mutta matkalla takaisin kotiin törmää hän pakeneviin saksalaissotilaisiin, jotka eivät tiedä kenen kanssa alkavat rähinöimään. Täytyy tosin käsi sydämellä sanoa, että Helander on kyllä Tarantino elokuvansa katsonut, sillä tyyli ja tietyt kohtaukset ovat kuin suoraan Tarantinon käsikirjasta. Mutta älkää käsittäkö väärin, että tässä plagioitaisiin toisten elokuvia, vaan tämä on lähinnä tyylillinen asia, ja kunnianosoitus 90-luvun toimintaelokuville, joissa veri lentää ja hiki haisee.

Sisu on täydet puolitoista tuntia tuhtia tavaraa siitä, kuinka Aatami pistää kokonaisen saksalaisen sotajoukon tajuamaan, että suomalaiselle miehelle ei vittuilla, eikä tehdä väärin. Ruumiita tulee niin mielikuvituksellisilla tavoilla, että jopa tällainen paatunut toimintaelokuvafani välillä nielaisee oluen väärään kurkkuun tätä katsoessa. Helander on saanut tehtyä minimalistisista asioista toimivia, ja toiminta puhuu puolestaan. Kuvaus on järkyttävän kaunista ja nyt kerrankin ollaan aidoissa lapin maisemissa. Pahista esittävä Aksel Hennie on juuri niin limainen natsi kuin tällaisen elokuvan pahiksen pitää ollakin. Jos tämä elokuva ei avaa Helanderille Hollywoodin portteja, niin ei sitten mikään. Tästä voisi ottaa isommatkin tekijät mallia, kuinka tehdään toimiva toimintaelokuva. ei mitään PG-13 kuraa, vaan rehellistä toimintaa, jossa katsojaakin sattuu, kun Aatami laittaa lapinleukua viuhumaan. Tiedostan että kuulun tämän elokuvan syvimpään katsojakuntaan, ja tämä toimii itselle kuin leuku päähän, mutta uskon että kaikki, jotka ovat kyllästyneet siloteltuihin toimintapätkiin, niin tästä voi todella nauttia ja olla ylpeä siitä, että vihdoin maailma näkee mitä on suomalainen sisu