Assassin’s Creed

Vuonna 2007 alkoi monen pelaajan tuntema pelisarja, Assassin’s Creed, jonka julkaisi ulos Ubisoft. Tämä pelisarja oli hyvä, onnistunut ja vei pelaajan mennessään ja jatkaa itseasiassa yhä sitä. Vuonna 2016 julkaistiin aiheesta elokuva, jossa ohjaajan pallille istunut Justin Kurzel yritti elokuvan käsikirjoittajien kanssa vetää koko videopelisarjan vessasta alas. Ja siltä se näyttääkin, sillä henkilökohtaisesti arvelen Michael Fassbenderin tuskaisten ilmeiden elokuvassa aiheutuvan siitä, että hän on pahalla päällä mutaisesta elokuvasta, jossa hän valitettavasti näyttelee pääosaa. Toisaalta… Ehkä elokuva on aito näyttelijöiden hätähuuto, jossa he oikeasti yrittävät päästä elokuvan kulisseista pois taistelemalla pahisten kanssa?

Elokuvan juoni on melkolailla tuttu niille, jotka ovat itse peliä pelanneet. Fassbenderin näyttelemä Cal pelastetaan myrkkypiikiltä ja hänet lähetetään sci-fi-osastoa edustavan Animuksen kautta elämään esi-isänsä elämää uudestaan Marion Cotillardin huokaillessa taustalla. Tavoitteena on selvittää, minne assassiinit ovat pelottaneet jonkinlaisen pyhän esineen, joka pitää sisällään ihmisen kyvyn vastustaa valtaapitäviä. Koska miksipäs ei? Elokuvan hyviksinä esiintyvät assassiinit suojelevat kaikkea pyhää tappaen kaikki kärpästä suuremmat elävät olennot ja kirkon tuella eteenpäin riehuvat temppeliherrat ja inkvisitio yrittävät löytää maailmaan rauhan (jos nyt oikein käsitin). Ikävintä tässä elokuvassa on se, että vaikka olen pelejä pelannut, niin en osaa tämän syväluotaavammin asiaa selittää, koska ei sitä jakseta elokuvassakaan selittää. Ylitsevuotava toiminta kun vie kaiken katsojan huomion.

Näyttelijät ovat elokuvassa nimekkäitä, mutta täysin hukassa heikon käsikirjoituksen ja ohjauksen kanssa. Michael Fassbender näyttää koko ajan siltä, että hän ei halua olla elokuvassa, Marion Cotillardin hahmolta on takuuvarmasti leikattu joitain osioita pois, joka jättää hahmon täysin auki ja Jeremy Irons luultavasti salaa toivoo, että hänen hahmonsa poistetaan elokuvan juonesta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mutta ei: Fassbenderin Cal istutetaan kerta toisensa kertaan Animukseen, jossa Fassbender karjuu, potkii ja huitoo kuin haavoittunut eläin samalla eläen uudestaan esi-isänsä muistoja. Seurauksena on savua, räjähdyksiä ja nopeutettua toimintaa, jossa porukkaa kaatuu nopeammin kuin katsoja ehtii kissaa sanoa. Pikselimöykkyjä ei hirveästi nähdä, mutta muuten elokuva on kuin synkkä ja tahdoton tuijotus valoon, jota Brendan Gleeson lyhyessä kohtauksessaan harrastaa.

Jotain kummallista Assassin’s Creed kyllä tarjoaa: jotenkin elokuvaan on onnistuttu käyttämään 125 miljoonaa dollaria ja jostain ihmeen syystä se tuotti kuitenkin 240 miljoonaa dollaria. Se on hyvin se, mutta en voi käsittää, että miten tämänkaltainen elokuva voi maksaa niin paljon? Assassin’s Creed kun on huonosti ohjattu, huonosti leikattu, huonosti käsikirjoitettu ja huonosti ylipäätään toimiva elokuva, jossa toimintakohtauksiakin on jouduttu nopeuttamaan niin puolihuolimattoman paljon, että oletettavasti Youtubestakin löytää paremmin tehtyjä taistelukohtauksia kuin tästä tolkuttomuudesta, jossa ei ole yhtään mitään järkeä. Vältelkää.