Luciferin kolmas tuotantokausi on oikeastaan varsin tuttua kauraa. Ainoa pirteähkö poikkeus muihin tuotantokausiin on se, että sarjaan tulee mukaan Smallvillestä tuttu Tom Welling ja että Luciferin ja Chloen tarina potkaistaan viimeinkin hirvittävän maratonin jälkeen eteenpäin. Muuten sarja on pääosin viihdyttävää, mutta muoviselta haiskahtavaa roskaviihdettä, jollaista nykyajan ihminen katselee suhteellisen mielellään suoratoistopalveluista. Toisaalta on samalla hyvä kysyä, että miksi sarjojen tuotantokausia venytetään tahallaan nykypäivänä näin pitkiksi? Nyt kun episodeja on yli 20 kappaletta, mahtuu väliin todellisia täyte- tai peräti hupi-jaksoja, joiden juoni ei kuljeta katsojaa yhtään lähemmäs sarjan punaisen langan suoralla.
Kolmannella tuotantokaudella nähdään suhteellisen paljon erilaisia asioita tapahtuvaksi. Yksi niistä on se, että Lucifer on saanut siipensä takaisin ja kuvioihin saapuu Raamatusta tuttu hahmo pullistelemaan nykypäivän maailmaan. Samalla kun sarjan kaikki sivuosan esittäjät käyvät hahmojensa kanssa omia ongelmiaan läpi, joutuvat Lucifer, Chloe ja poliisikomentaja Pierce omaan kolmiodraamaansa. Tuloksena on ylianalysoitua pohtimista ja haahuilua, joka lopulta huipentuu sarjan päättävässä episodissa ratkaisuun, joka omalla tavallaan jättää kaikki kylmäksi. On ihmeellistä, että sarja, joka on rakentanut tärkeää juonenpaljastusta kolme tuotantokautta, päättyy kuin seinään todelliseen katsojan murhaavaan breaking pointtiin.
Sarjan kolmas tuotantokausi on myös valitettavan epätasainen, sillä se ajoittain sisältää varsin onnistuneita kohtauksia, joissa näyttelijäntyöt, miljöö ja musiikki nivoutuvat yhteen merkittävän upealla ja mieleenpainuvalla tavalla. Kontrasti parhaimman ja huonoimman hötön välillä on niin käsinkosketeltava, että välillä katsojalle tulee huono olo siitä, kuinka epätasainen sarja on omalla tavallaan. Kun Jon Howardin tulkitsema Phil Collinsin kappale, In The Air Tonight, pärähtää yhden tuotantokauden avainkohtauksen kanssa soimaan, harkitsee katsoja jo kelausnappia nähdäkseen kohtauksen uudelleen.
Näyttelijät ovat kolmannella tuotantokaudella tutussa vedossa. Tom Ellis jatkaa energistä näyttelemistään, Lauren German sinnittelee osuvasti mukana ja D.B. Woodside huokailee omien murheidensa kanssa mukana. Tricia Helfer puolestaan pyörii omien tunnontuskiensa (onhan hänen hahmonsa jo kerran kokenut helvetin) kanssa ja Aimee Garcian rooliksi jää sarjan kevennys (jota tosin on mukana enemmän kuin tarpeeksi). Mielenkiintoisimman lisän tuo Tom Welling, jota ei Smallvillen jälkeen ole juurikaan roolitettu mihinkään. Mies kuitenkin pärjää omassa roolissaan melkoisen hyvin huomioon ottaen sarjan yleisilmeen, joten sen puolesta Welling sopii hyvin tälläiseen osin saippuasarjamaiseen ympäristöön.
Luciferin kolmannen kauden päätteeksi tapahtui muuten perin kummallinen episodi. FOX päätti syystä tai toisesta peruuttaa sarjan neljännen tuotantokauden, jonka jälkeen somessa alkoi massiivinen #savelucifer -kampanja. Tämän jälkeen FOX julkaisi kolmannen kauden päätöksen jatkeeksi kaksi uutta episodia, jotka olivat ilmeisesti jo valmiiksi kuvattuja neljännen kauden jaksoja, mutta se ei suurta some-populaatiota pysäyttänyt, vaan kampanjointi sarjan puolesta jatkoi kiivaana. Lopulta Netflix ilmoitti tilanneensa Luciferista neljännen tuotantokauden, joten sarjan ystävien puolesta voidaan helposti sanoa, että kaikki hyvin. Itsekin olin tästä käänteestä varsin hyvilläni, koska kolmas tuotantokausi jäi aivan järkyttävään cliffhangeriin, jonka selvittämistä käydään varmasti läpi neljännen tuotantokauden alussa.
Itse loppujen lopuksi odotan jonkinlaisin, mutta samalla sekavin tuntein tulevaa neljättä tuotantokautta. Kiinnostavin kysymys lienee se, että päästäänkö sarjassa lähemmäs sarjakuvaa vai jatketaanko sarjassa tutuksi havaitulla pintakiiltomaisella meiningillä. Sarjalla kun sattumalta olisi kaikki avaimet olla jotain erilaista ja huikeaa televisioviihdettä, mutta ikärajan ja omanlaisensa helppouden takia Lucifer ei luultavasti tule ikinä nousemaan kuolemattomien sarjojen kastiin, joka on omalla tavallaan iso harmi, sillä sarjakuvat ovat varsin laadukasta luettavaa tämän kontekstin osalta.
Poiminta
Genret: toiminta, rikos, draama
Kesto: 26 episodia (tai 24, miten asian haluaa nähdä)
Ohjaajat: Nathan Hope, Louis Shaw Milito, Eagle Egilsson, Tara Nicole Weyr, Claudia Yarmy, Alrick Riley, Sherwin Shilati, Eduardo Sanchez, Kevin Alejandro, Hanelle M. Culpepper, Lisa Demaine, Mark Tonderai, Jim Vickers
Pääosissa: Tom Ellis, Lauren German, Kevin Alejandro, D.B. Woodside, Lesley-Ann Brandt, Scarlett Estevez, Rachael Harris, Aimee Garcia, Tricia Helfer, Tom Welling
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2018