Dirty – likaiset kytät

Cuba Gooding Jr. oli joskus 1990-luvulla hemmetin kova näyttelijä ja onnistui itse asiassa saamaan Oscarin Jerry Maguiresta. Kun 1990-luku sitten loppui, niin tavallaan loppui myös Goodingin ura, sillä vaikka mies on ollut erittäin ahkera, niin todellisia onnistumisia ollaan jouduttu hakemaan suurennuslasin kanssa. Minä muistan Goodingilta Boat Tripin, enkä sen jälkeen ole pitänyt miestä minkäänlaisena näyttelijänä. Niinpä ainakin minun on äärimmäisen vaikea katsella kolmen miljoonan budjetilla tehtyä Dirtyä, joka on omalla tavallaan kuin kopio Training Day:stä. Varsinkin kun elokuvan pääosanesittäjistä toinen on Cuba Gooding Jr.

Dirty kertoo lyhyehkön tarinan poliisikaksikon työpäivästä, jonka aikana heitä heitetään lain toiselle puolelle. Poliisilaitos on Los Angelesin aurinkoisissa tunnelmissa läpimätä ja siihen muottiin myös Cuba Gooding Jr:n hahmo Salim sopii hyvin. Hänen parinaan on entinen jengiläinen Armando (Clifton Collins Jr.), joka yrittää suoriutua poliisin tehtävistä suurin piirtein lain puitteissa. Periaatteessa “paria ei jätetä” tulee kuitenkin Armandolle jonkinlainen ongelma, kun Salim hankkii parivaljakolle ylitsepääsemättömiä ongelmia täysin järjettömällä käyttäytymisellään.

Elokuvan näyttelijät ovat hyvinkin kaksijakoisia. Toisessa pääroolissa oleva Clifton Collins Jr. pitää oman osuutensa aioissa ja puree hammasta minkä ehtii yrittäen jarrutella Salimin menoa. Cuba Gooding Jr. on puolestaan omassa roolissaan aivan kuutamolla ja hänen roolisuoritustaan ei paranna yhtään itkun tirautus: se on jo nähty liiankin monta kertaa. Mies vetää roolinsa huolella yli ja siitä seuraa monta antikliimaksia, jotka laskevat auttamatta elokuvan pisteitä. Nähdään elokuvassa toki muitakin mielenkiintoisia näyttelijöitä kuten esimerkiksi Keith David ja muusikko Wyclef Jean, muttei se tätä rainaa pelasta.

Suoraan sanoen Dirty ei näytä halvalta elokuvalta ja onnistuu tarinan rakentelussa kohtaisesti. Budjetin pienuus tulee kuitenkin esiin tarinan kuljetuksessa ja näyttelijöissä, joista ei parasta otetta saa irti millään tasolla. Elokuva vaikuttaa välillä kuin kahdessa päivässä kuvatulta tarinalta, eräänlaiselta road tripiltä, joka on vain naamioitu aseelliseksi kohellukseksi. Ainoastaan elokuvan lopulla on jotain merkitystä, mutta valitettavasti pelkällä lopulla ei elokuvaa rakenneta. Eikä näköjään myöskään Oscar-voittajalla…