Jaws – Tappajahai

‘Lähdetäänks uimaan?’

No ei varmasti lähdetty tämän jälkeen. Lähes 70 miljoonaa amerikkalaista kävi kesän -75 aikana katsomassa elokuvan joka vihdoin ylitti himotun 100 miljoonan dollarin nettorajapyykin. Kuvauksia hieman haitanneista ongelmista huolimatta elokuva oli suunnaton menestys, eikä kolme vuosikymmentä ole sille kovin paljoa hallaa tehnyt. “Hai” oli rikki suurimman osan kuvausajasta, Dreyfuss ja Shaw riitelivät lähes tauotta, ja alkuperäisen Jaws-kirjan kirjoittanut Peter Benchley repi pelihousunsa kun elokuvan käsikirjoitus muuttui alkuperäisteoksen irvikuvaksi. Mutta Spielberg piti sitkeästi näkemyksestään kiinni.

Pienen Amity-nimisen saaren asukkailla riittää ihmeteltävää, kun lähivesiin eksyneelle valkohaille tulee nälkä. Kaupungin vesipelkoinen poliisisetä (Roy Scheider) on aluksi ainoa joka tuntuu ottavan uhan vakavasti. Paikalle kutsuttu karvaturpainen meribiologi (Richard Dreyfuss) vahvistaa hänen epäilyksensä hain vaarallisuudesta, ja turismisesongista huolimatta on kaupunginisien pakko sulkea ranta kunnes vanha merikoira (Robert Shaw) on saanut ilkikurisen kalan koukkuunsa.

Jotkut ovat sitä mieltä, että Jaws on elokuvahistorian merkkiteoksia. Toiset pitävät sitä huonon onnen ja onnellisten sattumusten lopputuloksena vailla sen kummempaa titteliä. Se kuitenkin on varmaa, että elokuvan näyttelijäsuoritukset (eritoten Shaw ja Dreyfuss) ovat A-luokkaa, eikä tämän ääressä pahemmin pääse pitkästymään.