Green Zone

Poliittinen trilleri on suhteellisen vaikea elokuvalaji toteuttaa uskottavasti ja vain harvat Hollywood-ohjaajat ovat siinä oikeasti onnistuneet. Kun aiheeseen liitetään vielä sota, niin panokset kasvavat ja salaliittojen nyörit alkavat lepattaa tuulessa niin vallattomasti, että puikkoihin tarvitaan taitavaa ohjaajaa pitämään homma kasassa. Ohjaaja Paul Greengrass on suorastaan erikoistunut näihin aiheisiin, ja mieheltä on tullutkin jo aikaisemmin  yksi terroristeihin liittyvä elokuva, jonka jälkilöylyihin tämäkin elokuva löyhästi viittaa. Eletään siis Irakin sodan aikaa ja joukkotuhoaseiden etsintä on kiihkeimmillään.

Urallaan aivan uuteen lentoon Bourne-sarjan myötä noussut Matt Damontekee jo kolmannen yhteistyön ohjaaja Greengrassin kanssa ja se kyllä paistaa positiivisesti läpi. Greengrass osaa oivasti tuoda esille Damonin parhaita puolia, ja vaikka kyseessä ei olekaan enää Bourne-elokuva, niin pakosti katsojalle tulee assosiaatioita miesten edellisistä yhteistöistä. Toki Damonin näyttelemä luutnantti Roy Miller on täysin eri hahmo kuin Jason Bourne, mutta niin hyvä näyttelijä Damon ei ole etteikö tietyt manööverit vaivaisi miestä. Kaikesta huolimatta Damon onnistuu pitämään lähes yksistään tätä elokuvaa pystyssä ja miehen elokuvallinen karisma senkuin kasvaa iän myötä.

Mutta mistä itse elokuva sitten kertoo? Vuonna 2003 Yhdysvaltojen joukot olivat aivan pomminvarmoja siitä, että Irakista löytyy joukkotuhoaseita ja heidän olisi tehtävä kaikkensa, että ne löytyisivät. Kuten nyt jo tiedämme, koko juttu oli yhtä suurta kusetusta ja vain tekosyy Yhdysvalloille hyökätä Irakiin. Mutta kun laskeudutaan yksittäisten sotilaiden maailmaan, niin maailma muuttuu yllättävän mustavalkoiseksi, ja miesten tehtävänä onkin vain tehdä mitä käsketään sen kummempia kyselemättä. Varmasti oikeastikin muutamat sotilaat kasvattivat aivot kentällä ja huomasivat, että jotkin asiat eivät nyt vain osu kohdilleen mutta rahan puhuessa karua kieltään asioiden suuntaa on vaikea muuttaa ja tämän elokuvan päähenkilö Miller tulee huomaamaan karvaimman kautta.

Mukana pyörii niin CIA:ta kuin muitakin tiedusteluorganisaatioita ja tietenkin hallituksen salaisia osastoja ja palkkasotureita, joita ei todellakaan kiinnosta totuus. Salaliittojen langat ulottuvat aina korkeimpaan johtoon saakka ja Irakin sisällä tapahtuva terroristien metsästys saa aina vain uusia mielenkiintoisia piirteitä. Greengrass osaa tehdä aidon ja uskottavan näköistä toimintaa ja koko Irakin miljöö on hyvin uskottava. Oikeasti tilanne ei varmasti ole ollut elokuvan kaltainen, mutta katsojalle tulee kyllä hyvin vahva autenttisuuden tunne ja se toimiikin elokuvan punaisena lankana. Mitään Bourne tyyppistä toimintaa ei toki nähdä, mutta likaista, rosoista ja brutaalia toimintaa riittää ihan jokaisen sitä kaipaavan tarpeisiin. Greengrass tykkää myös käyttää heiluvaa kameraa ja nopeita leikkauksia uskottavuuden luomiseksi, ja se toimiikin ajoittain, mutta välillä tapahtumat etenevät aivan liian nopeasti ja välillä ei tiedä kuka ajaa ketä takaa ja kuka juuri ammuttiin.

Green Zone on vaikuttava poliittinen sota-jännäri, joka pitää otteessan kyllä loppuun saakka, vaikka keskivaiheilla CIA:n mukaan tulon jälkeen tempo hieman laskeekin. Damonin ympärillä hääräävät kanssanäyttelijät, kuten CIA:n yhdyshenkilöä esittävä Brendan Gleeson ja irakilaista apuria näyttelevä Said Faraj ovat myös oivassa vireessä ja tuovat mukavasti väriä elokuvaan. Lipevää poliitikkoa näyttelevä Greg Kinnear on myös yllättävän sopiva roolissaan kuten myös palkkasoturien limaista ja häijyä pomoa näyttelevä Jason Isaacs. Kaikille salaliitoista pitäville ja Greengrassin aikasemmista töistä tykkääville tätä voi suositella todellakin varauksetta, mutta valitettavasti tämäkin elokuva unohtuu hyvin nopeasti mielestä.