Muumion paluu

Kun Muumio palaa Stephen Sommersin ajatuksiin, se voi tietää vain ja ainoastaan pahaa. Enkä nyt puhu Muumion kostosta, vaan jostain ihan muusta, sillä Sommersin ohjaama Muumion paluu (Mummy Returns) on sellaista kuravelliä, että minua melkein hävettää myöntää katsoneeni tätä elokuvaa. Vuonna 2001 valmistunut elokuva tuo edelliseen osaan verrattuna huomattavasti enemmän hulabaloota, enemmän tyhmiä juonenkäänteitä, erikoistehosteita ja hirvittävän määrän lisää typeriä hahmoja, joista osa on suoraan sieltä itsestään. Toisaalta, tämä ei poikkea Stephen-sedän muista elokuvista juuri mitenkään, joten ainakin minun on jo suoraan pohdittava, että onko Sommers oikeasti vain väärin ymmärretty nero elokuvataiteen alalla, vai otanko minä vain liian raskaasti tälläiset uskomattomat kuravellit, joita yritetään jälleen kerran tarjoilla Egyptin erämailla?

Mietin, että onko aivan turhaa kertoa elokuvan juonesta, sillä se on periaatteessa tälläisessä turauksessa yhdentekevä, mutta tehdään nyt sitten niin, että referoidaan koko homma tähän. Ensimmäisen osan Evelynistä (Rachel Weisz) ja Rickistä (Brendan Fraser) on tullut aviopari, jolla on äärimmäisen ärsyttävä ja alati vaikeuksiin joutuva lapsi (Freddie Boath). Jostain kumman syystä kummallinen perhe sekaantuu ensimmäisessä osassa myhäilleen Arnold Vosloon sekoiluihin ja pian kaikkia perheenjäseniä viedään kuin litran mittaa ympäri Egyptiä. Matkalla sitten tutustutaan ihan helkkarin lujaa menevään ilmalaivaan, pariin myyttiin, Skorpionikuninkaaseen (The Rock), sekä vaikka pyramidiin, jossa on helkkarin iso timantti huipulla. Niin ja epäkuolleisiin apinamaisiin hahmoihin tai jotain. Pelissä on tietenkin taas koko maailma.

Mutta milloinpa ei olisi kun kyse on Stephen-sedän elokuvasta, jossa kenenkään ei tarvitse tosissaan näytellä. Tosin Brendan Fraser ehkä sitä jopa aavistuksen yrittää, muttei sitä hänen otteistaan mitenkään huomaa. Rachel Weisz toimii naispääosassa hyvin, eikä naissivuosassa oleva Patricia Velasquez ole itseasiassa hassumpi hänkään. The Rock on elokuvaan täysin turha lisuke, Arnold Vosloo oikeasti hymyilee elokuvan läpi ja koomisena sidekickinä toimiva John Hannah on pirun ärsyttävä pakollisen lapsitähden, Freddie Boathin, ohella.

Muumion paluun jännittävintä antia on se, kuinka nopeasti Sommersin ote kirpoaa ja katoaa kokonaan. Tämä jännitys kestää elokuvan alkutekstit, jonka jälkeen koko raina on osittain nopeasti leikattua erikoistehostekikkailua, jossa hiekkainen muumio on vaihdettu vetiseen muumioon. Niin, kierrätystä uusilla elementeillä ja väreillä: sitä tämä Muumion paluu on. Ja ajatella, että tästäkin elokuvasta on vielä johdettu kaksi osaa Skorpionikuningasta ja vielä Muumion kolmas paluu, jossa Arnold Vosloota ei onneksi näy. Jälleen kerran on siten todettava, että Sommersin sekopäinen elokuva ei petä odotuksia, vaan vetää jopa riman vielä alemmas. Tuloksena on silkkaa muovista pelleilyä, jota kiroaa viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuaa kuluttaneensa tälläiseenkin yli kaksi tuntia katseluaikaa.