ER – Season 1

Vuonna 1994 käynnistyi erittäin pitkä ja menestyksekäs tv-sarja ER (suomalaisittain Teho-osasto). Michael Crichtonin (Jurassic Park, Twister, Westworld) luomasta sarjasta kehkeytyi 15 tuotantokauden mittainen merkkiteos, joka voitti aikoinaan 23 Emmyä ja 158 muuta palkintoa. Eikä suotta: ER on ehkäpä kautta aikojen paras sairaaladraama, mitä on kuunaan päivänä tehty.. Samalla sarja antoi monen näyttelijän uralle valtavan nosteen – heistä tunnetuimpana tietenkin George Clooney. ER jätti tv-historiaan valtavan jalanjäljen, ja sarjaan kannattaa ehdottomasti syventyä nyt, kun se on löydettävissä suoratoistopalveluista; etenkin jos haluaa tehdä aikamatkan ysärin laatu-television pariin.

ER kertoo chicagolaisen teho-osaston arjesta ja siellä tapahtuvista ihmiskohtaloista, jotka vaikuttavat tietenkin teho-osastolla työskentelevien elämään tavalla tai toisella. Kun kiireisen sairaala-arjen lisäksi sukelletaan syvälle päähenkilöiden henkilökohtaiseen elämään ja ihmissuhteisiin, käsissä on todella maanläheiseltä tuntuva sarja. Siinä asiat kumuloituvat ja sulautuvat yhteen hienolla tavalla, jota on vaikea sanoilla kuvailla. Supervoimien ja elitismin puuttuminen sekä sukeltaminen aitoon ahertamiseen naulaavat katsojan ruudun ääreen, kun Mark Greenen johtamat lääkärit ja Carol Hathawayn hoitajat taistelevat sairauksia, tapaturmia ja väkivallan jälkiä vastaan.

Sarjan näyttelijäkaarti on erinomainen. Teho-osaston johtavana lääkärinä häärii Anthony Edwards (lääkäri Mark Greene), joka on omistautunut työlleen täysillä. Omistautumisen seurauksena avioliitto vaimon (Christine Harnos) kanssa rakoilee, ja miehen myrskyisä matka erosta uudelleenlöytämisen kautta lopulliseen eroon on traagisuudessaan käsinkosketeltava. Edwards tuo hahmonsa nopeilla päätöksillä ja hektisyydellä sarjaan vakaata maalaisjärkeä, vaikkakin tuotantokauden keskivaiheilla tapahtuva mietiskely ei jotenkin sovi sarjan kovaan tahtiin ollenkaan. Säpinää ja romanttista sotkua tuo puolestaan George Clooneyn esittämä pediatri Doug Ross. Ennen elokuvatähteyttään Clooney hurmasi sarjassa naistenmiestä leikkivänä lääkärinä, jonka sydän sykkii pedistä toiseen seilaamisesta huolimatta vain yhdelle naiselle: hoitaja Carol Hathawaylle.

Carol Hathaway (Julianna Margulies) kohtaa heti avausjaksossa vakavia koettelemuksia yrittäessään itsemurhaa, mikä aiheuttaa emotionaalista tuskaa koko työyhteisölle. Kun toipuminen alkaa, Hathawayn ihmissuhdesolmut kietoutuvat ensin Rossin ja myöhemmin lääkäri Tagin (Rick Rossovich) ympärille. Kun mukaan tuodaan vielä tunteikas tarinalinja pelkkää venäjää puhuvan, aidsia sairastavan lapsen adoptoimisesta, on selvää, että Carol leijailee tunteidensa ja työnsä välissä kuin tuulen lennättämä leija.

Ongelmat eivät jää tähän: kirurgi Peter Bentonin (Eriq La Salle) kova panssari saa kolhuja kotona sairastavan äidin ja sukulaisten paheksunnan vuoksi. Siinä alkaa kovimmankin kirurgin sydän sulaa, vaikka töissä kulissit pidetään pystyssä nuoren noviisin, John Carterin (Noah Wyle), edessä. Wyle tuo sarjaan kaivattua huumoria; kandille sattuu ja tapahtuu lähes joka jaksossa jotain, mikä keventää rankkoja aiheita. Kun mukaan liitetään vielä Sherry Stringfield lääkäri Susan Lewisinä, jonka huolenaiheena on holtiton sisar, on koossa valtava draaman kaari. Lopullisen silauksen antavat nimekkäät vierailijat, kuten säännöllisesti piipahtava William H. Macy (Fargo, Magnolia), Michael Ironside (Starship Troopers) sekä uraansa aloitteleva Lucy Liu (Charlie’s Angels, Kill Bill: Vol. 1).

ER on mielestäni edelleen paras koskaan tehty sairaalasarja. Se voittaa upean Housen ja Greyn anatomian raadollisella arkisuudellaan. Ensimmäinen tuotantokausi tarjoaa aitoa ensihoitoa, jossa lääkärit ja hoitajat taistelevat elämästä ja kuolemasta, kunnes lähtevät rättiväsyneinä kotiin omien huoliensa pariin. Tuloksena on hektistä draamaa, ontuvaa rakkautta sekä loputtomia huutoja röntgenistä, O-verestä ja verikaasuista – eikä Babinskin testiä unohdeta yhdessäköän jaksossa. Katsojalle ER on täydellinen aikamatka 1990-luvulle, sillä vanhassa sairaalassa kuvatussa sarjassa on sitä aitoa magiaa, joka liimaa penkkiin takuuvarmasti.