Terminator – Pelastus

James Cameron ei varmasti osannut edes aavistaa, että hänen vuonna 1984  luomastaan Terminator-elokuvasta poikisi näin pitkä ja menestyksekäs franchise, joka pitää sisällää niin sarjakuvia, tietokonepelejä, tv-sarjan ja kolme jatko-osaa, joista uusin kantaa nimeä Terminator Salvation. Siinä missä ensimmäinen osa luotti aikakaudelle tyypilliseen apokalyptiseen tulevaisuuden kuvaan ja säälimättömään ajojahtikauhuun, ovat jatko-osat olleet enemmän tai vähemmän isolla budjetilla tehtyjä suuren yleisön toimintarymistelyjä, joissa huumoria oli lisätty huomattavasti. Toki toinenkin osa on kaikessa massiivisuudessaan vielä suhteellisen vakavasti otettavaa scifiä, joka maalaa karua kuvaa tulevaisuudesta, mutta viimeistään kolmannessa osassa Cameronin jäätyä pois alkoivat “talk to the hand” ja muut älyttömyydet viedä ruututilaa. Kiistelty ohjaaja McG onkin ottanut ohjenuorakseen palauttaa Terminator takaisin tylyyden ja toivottomuuden linjalle esitellessään  suhteellisen karun tulevaisuuden kuvan ihmisten ja koneiden välisestä sodasta.

Kuten kolmas Terminator-elokuva todisti, Skynet tuli itsetietoiseksi vuonna 2004 ja aloitti ydintuhon ihmisten hävittämiseksi. John Connor yhdessä Kate Brewsterin kanssa selviytyivät tuhosta ja neljäs elokuva lähteekin melkein suoraan vuodesta 2018 liikenteeseen ja katsoja heitetään keskellä kiihkeää taistelua koneiden ja ihmisten välillä. Connorin saappaissa on jälleen uusi mies, ja täytyy sanoa, että Christian Bale on todella oiva valinta vastarintaliikkeen henkisen johtajan pallille. Näyttelijäosasto vaikuttaa muutenkin suhteellisen onnistuneelta ja varsinkin “jokerikortiksi” noussut Sam Worthington on todella onnistunut Marcus Wrightin roolissaan ja ajoittain jopa varastaa shown Balelta. Moon Bloodgood jatkaa vakuuttavia toimintaroolejaan, ja lentäjä Blair Williamsin rooli on kuin tehty tälle kauniille, mutta vahvalle naiselle. Vahvalla linjalla jatkaa myös nuorelta Michael Biehniltä näyttävä Anton Yelchin, jonka ura näyttää myös olevan kovassa nosteessa.

Mutta entäs juoni? Edellisten Terminatorien yksi vahvuus perustui siihen, että tulevaisuudesta tulevat robotit riehuivat nykyajassa ja tarinassa oli tietynlaista dualismia, missä hyvä ja paha ottavat yhteen. Tästä neljännestä osasta puuttuu se takaa-ajon ja vääjäämättömyyden tuoma pelko, missä sille ajalle tuntematonta teknologiaa sisältävät robotit rellestävät ihmisten keskuudessa ja pelottavat kaikkia. Nyt pelätty tuomionpäivä on jo koittanut ja terminaattorit ovat ns. arkipäivää. Toki tällainen apokalyptinen tarina sinällään toimii oivana primusmoottorina mille tahansa scifi-tarinalle, mutta nyt kyseessä pitäisi olla Terminator-elokuva. Ohjaaja McG on parantanut toki tasoaan suhteellisen hirveistä Charlien Enkeleistä, mutta fanipojille ripotellut viitteet eivät aina toimi ihan niin kuin alunperin oli varmasti ajateltu.

Terminator Salvation on visuaalisesti ja teknisesti järkyttävän upea elokuva, mutta jälleen kerran tämä nykyelokuville tyypillinen sieluttomuus vaivaa tätäkin teosta. Sota on brutaalia (toki PG-13 vähän rajoittaa) ja meno on roisia ja likaista, mutta se jokin jää puuttumaan. Balea vaivaa hieman yhteen muottiin jämähtäminen ja tietynlainen ennalta-arvattavuus ohjaa koko elokuvaa. Skynet kerää ihmisiä omiin kokeisiinsa, ja tulevaisuus näyttää hieman erilaiselta kuin vanhoissa T-elokuvissa ennustettiin. Connorin messias-rooli ihmiskunnan pelastajana saa vain uusia sulkia hattuunsa ja lopussa kaikki jätetään auki seuraavia osia varten. Ehkä elokuvan tosiasiaksi jää se, että aito Terminator-elokuva tarvitsisi onnistuakseen sekä Cameronia, että Arnoldia, joka muuten tekee elokuvassa pienen esiintymisen T-800:na. Päältä korea, mutta sisältä tyhjä Terminator Salvation viihdyttää kyllä oman kestonsa, mutta miksikään klassikoksi tästä elokuvasta ei todellakaan ole.