X-Men Origins: Wolverine

Wolverine, eli James Logan, on ehkäpä yksi mielenkiintoisimmista ja suosituimmista sarjakuvahahmoista, mitä Marvel-sarjakuvat ovat maailmalle tarjonneet. Tuo Kanadan metsistä maailmalle lähtenyt hurjapää on luonteeltaan niin monisyinen hahmo, ettei häntä voida kategorisoida kirkasotsaisten perinteisten sankareiden rinnalle. Loganin menneisyys kätkee taakseen enemmän salaisuuksia kuin Yhdysvaltain hallitus, ja miehen metodit eivät aina ole aivan päivänvalon kestäviä. Kaikesta antisankaruudesta huolimatta Logan on kuitenkin tavallaan se todellinen sankari niin hyvässä kuin pahassa, sillä miehen moraali ja oikeuskäsitys tulevat kuitenkin suoraan sydämestä ja miehen periksiantamattomuus on suorastaan häkellyttävän jykevää.

Kun vuonna 2000 ensimmäinen X-Men elokuva näki päivänvalon, jännitin aivan järjettömästi sitä, kuinka Hugh Jackman tulisi kantamaan tuon adamantiumilla ja armottomilla pulisongeilla varustetun sankarin ruhon. Huoli pyyhkiytyi hyvinkin nopeasti harteiltani, sillä Jackman ei vain esittänyt Wolverinea, vaan Jackman ON Wolverine. Kun pelkästään Wolverinesta kertovan elokuvan tekeminen varmistui, meinasi touhutipat lurahtaa housuun. Mutta minkä tien ohjaaja Gavin Hood yhdessä käsikirjoittajien kanssa ovat sitten ottaneet, eli onko X-Men Origins: Wolverine sittenkään sen kaiken odotuksen arvoinen?

Kyllä ja ei. Kuten edellisetkin X-men-elokuvat, tämäkin ottaa suurimman osan tarinoistaan sarjakuvan sivuilta, mutta muokkailee ja kääntelee niitä palvelemaan enemmän liikkuvaa kuvaa ja edellisiä X-men-elokuvia. Elokuvan eräänlainen prologi tarjoilee katsojalle muutamassa minuutissa Loganin “synnyn” ja suhteen hänen veljeensä Victoriin, ja tämä onkin elokuvan parasta antia. Elokuvan varsinainen juoni alkaakin siitä kun hallituksen eversti William Striker (Danny Huston) tarjoaa Loganin veljeksille pestiä, joka tulisi muuttamaan heidän elämänsä lopullisesti. Eipä aikaakaan kun Strikerin alaisuudessa pyörii joukko mutantteja, jotka yhdessä muodostavat pysäyttämättömän iskuryhmän, jonka toiminta ei kestä päivänvaloa.

Hommien arvatenkin karatessa käsistä, lähtee James litomaan, ja vuosien päästä mies löytää itsensä Kanadan metsistä puita kaatamassa kaunis nainen kainalossa. Mutta kuten arvata saattaa, ei Jamesin kaltaista täydellistä tappokonetta niin vain päästetä menemään, ja eipä aikaakaan kun Striker yhdessä Victorin kanssa saavat Jamesin juoniteltua takaisin pajalle ja miehestä vihdoin leivotaan se adamantiumilla kyllästetty Wolverine, Ase X. Elokuva sisältää hyvinkin paljon sarjakuvien sivuilla nähtyjä juonikuvioita ja hahmoja kuten Deadpoolin, Blobin, Wraithin, Silverfoxin ja harvinaisen yksiulotteisen Gambiitin. Elokuva on kuitenkin pääpainoltaan veljesten Jamesin ja Victorin tunteikas tarina, jossa toinen nauttii eläimellisestä puolestaan toisen yrittäessä hallita sitä. Liv Schreiber vetääkin Victorin rooli suorastaan pelottavan hyvin, ja en usko, että kukaan muu näyttelijä olisi pystynyt vastaavaan mielipuoliseen, mutta samalla johdonmukaiseen suoritukseen.

Elokuvan edetessä niin katsojat kuin Strikerinkin porukka tulevat huomaamaan, että Loganin kaltaista miestä ei kannata ärsyttää, sillä mies on käytännössä lähes pysäyttämätön luonnonvoima. Logan tarjoileekin sellaista sykettä nostavaa toimintaa kaikille hänen tielleen osuville, että ainoastan PG13:sta tuoma verettömyys nousee ainoaksi häiritseväksi tekijäksi. Muuten meno on visuaalisesti suorastaan maagisen upeaa ja Jackman pääsee irrottelemaan roolissaan oikein kympillä. Elokuva myös vilisee sarjakuvasta tuttuja nimiä ja naamoja, jotka ainakin näin fanille tuottavat tiettyä samaistumisen tunnetta. Mutta on tässä myös puutteensa. Kaikesta huokuu tietynlainen kiire ja hosuminen. Ajassa pompitaan turhan usein, ja liian monta tarinanpätkää ja hahmoa on yritetty tunkea jälleen samojen kansien sisään ainoastaan sillä seurauksella että tarinalliset epäloogisuudet alkavat näkyä. Tämä elokuva vaatiikin ehdottomasti aikaisempien X-men-elokuvien näkemisen tai vähintään Marvelin sarjakuvien tuntemisen, sillä vasta silloin Loganin hahmo avautuu sen ansaitsemalla tavalla.