Äidin poikaystävä

Suhteellisen suositun elokuvan, Cluelessin (1995), käsikirjoittaneen ja ohjanneen Amy Heckerlingin uusi romanttinen komedia, Äidin poikaystävä (I Could Never Be Your Woman), on varsin turhauttavan oloinen katsantokanta hieman vanhemman naisen ja nuoremman miehen tulisesta romanssista. Tai oikeastaan ei elokuvassa mitään tulista ole, vaan kaikki hookotus ja kaakatus peittyvät tässä elokuvassa varsin muovisten (ja sataan kertaan nähtyjen) vitsien alle. Sinänsä tämä on sääli, sillä Michelle Pfeifferillä olisi varmasti paljon enemmänkin annettavaa Paul Ruddin perään huokailujen sijaan. Äidin poikaystävä onkin siis kiteytettynä varsin turhauttava löytö videovuokraamon hyllyltä.

Syytkin ovat tähän varsin selkeät: tällä kertaa vika ei ole näyttelijöissä, vaan pelkästään elokuvan tarinassa ja erityisesti koko rainan toteutuksessa. Ensinnäkin Äidin poikaystävä alkaa varsin hämmentävällä osuudella, jossa lähes aina yhtä rasittava Tracey Ullman esittäytyy luontoäidiksi selittäen ties mitä luonnonlakeja ja pariutumisriittejä. Näppärää. Sen jälkeen koko elokuva alkaa ja katsoja pääsee hetkiseksi rentoutumaan, mutta valitettavasti on sanottava, että Ullmannin varalta saa olla varoillaan koko elokuvan ajan, sillä Ullman näyttelee jonkinlaista Pfeifferin kuvittelemaa äitihahmoa, joka tulee milloin mihinkin väliin moralisoimaan jotain. Tämä on äärimmäisen rasittavaa ja tekohauskaa, jossa stressimittari nousee aivaan uusiin sfääreihin saakka.

Muutenkin tarina tv-tuottajasta, joka rakastuu palkkaamaansa hassunhauskaan näyttelijään on erittäin kliseinen, imelä ja turhauttava. Toisaalta ennalta-arvattavaan tarinaan voidaan suhtautua varsin kevyesti, sillä se on elokuvan tarkoitus. Myös elokuvan vahvin huumorilenkki, monessa liemessä keitetty Paul Rudd, jaksaa osittain katsojaa naurattaa, mutta Pfeifferistä ei elokuva saa oikeastaan mitään irti. Heckerlingin huomio onkin kiinnittynyt elokuvissa varsin muovisiin sivuosanesittäjiin, joista huonoimmasta päästä kunnostautuvat erityisesti todella rasittava Sarah Alexander ja Jon Lovitz, jonka rooli Pfeifferin näyttelemän Rosien ex-miehenä on uskomattoman typerä.

Kokonaisuutena Äidin poikaystävä on typerä elokuva, sillä maailma on pullollaan sata kertaa parempia romanttisia komedioita, joille voi jopa hymyillä. Tälle elokuvalle ei voine oikeastaan edes peukkuaan nostaa, sillä Heckerlingin muka-nokkelat aivopierut eivät elokuvassa toimi oikeastaan millään tavalla. Hassua sinänsä, Äidin poikaystävää voidaan helposti verrata Cluelessin jatko-osaksi, jonka pinnallisuuksille irvailut voidaan kuitata olankohautuksella.