Beverly Hills Kyttä

Saturday Night Live –sarjasta tunnetuksi tullut moottoriturpainen koomikko, Eddie Murphy, aloitti elokuvauransa vuonna 1982 elokuvalla 48 Hours. Jo ensimmäisestä elokuvasta lähtien oli selvää, että kyseessä on huomattavasti paremmin elokuviin kuin kepeään tv-sarjaan soveltuva mies. Alku näyttikin varsin hyvältä. 48 Hours ja sitä seurannut Trading Places olivat suunnattomia menestyksiä ja povasivat Murphylle hienoa tulevaisuutta.

Alunperin Sylvester Stallonelle suunniteltu päärooli Beverly Hills Cop nimisessä toimintaelokuvassa vaihtui loppusuoralla menestyvää uraa aloittaneelle Eddie Murphylle, kokonaistunnelma vaihtui huomattavasti komediallisemmaksi ja lopputulos on puhdasta elokuvahistoriaa.

Detroitilainen poliisi Axel Foley (Eddie Murphy) saa yllätysvieraakseen lapsuudenystävänsä Michael Tandinon (James Russo), jonka rikollinen tausta aiheuttaa tämän kuoleman Foleyn asunnon edessä. Foley tuntee, ettei hänen ystävänsä ammattimainen murha tule selvitetyksi jollei hän itse ala sitä tutkimaan.

Foley matkustaa Michaelin viimeisimmän työpaikan läheisyyteen Beverly Hillsiin Los Angelesiin ja alkaa tutkimaan murhaa. Näyttäisi siltä, että Michaelin työpaikan omistaja, länsirannikon arvostetuin taidekauppias Viktor Maitland (Steven Berkoff) olisi suoraan yhteydessä Michaelin murhaan. Maitland tuntuu puuhastelevan muidenkin laittomuuksien kuten huumeiden ja muun salakuljetustoiminnan parissa. Foley herättää olemuksellaan, eriskummallisilla metodeillaan ja suurkaupungista aiheutuvalla hämmennyksellään paikallisen poliisin huomion, josta etsivät Rosewood (Judge Reinhold) ja Taggart (John Ashton) määrätään seuraamaan häntä.

Beverly Hills Cop on genrensä legendaarisimpia elokuvia. Se teki Eddie Murphystä todella kovapalkkaisen nuoren näyttelijän ja kuuluu tekijöidensä filmografioiden kohokohtiin. Otetaan huomioon, että elokuvan ohjaaja on Martin Brest, mies joka ohjasi elokuvaulosteen nimeltä Gigli. Elokuvan statuksen ylläpitämisessä on auttanut elokuvaa huomattavasti kuuluisampi nimikkobiisi Axel F, joka on itsensä kasarisyntikkamaestro Harold Faltermeyerin käsialaa.

Elokuvan toimivuus selittyy sopivan sketsiluontoisella käsikirjoituksella, jossa Murphylle annetaan täysin vapaat kädet tehdä Axel Foleysta hänelle parhaiten sopiva hahmo. Foley on kaikesta mahdollisesta vitsiä vääntävä suurisuinen moottoriturpa ja kaikenlisäksi asetta kantava poliisi. Luonnollisesti kommelluksia sattuu milloin kenenkin kanssa ja fuck-sanat senkun raikaavat.

Missään vaiheessa ei vaivuta typerään patrioottisuuteen tai tunteiluun vaikka tuottajan ominaisuudessa hääräävän, myöskin uraansa aloittavan megatuottaja Jerry Bruckheimerin nimi siihen pahasti viittaakin. Tämän elokuvan kohdalla Bruckheimer takaa vain suurehkot tuotantoarvot, jotka tekevät kepeästä toimintakomediasta aina vain seurattavamman kokonaisuuden. Kerrankin Jerry Bruckheimer voidaan yhdistää johonkin oikeasti hyvään eikä pelkkään toivottomaan rymistelyyn.

Kaikenkaikkiaan Beverly Hills Cop on rehellisen suoraviivainen ja katselua loistavasti kestävä toimintakomedia, joka on oikeasti hauska. Ei ole suurikaan ihme, että kasariklassikko poiki kaksi vielä paljon suurempaa jatko-osaa joista lisää myöhemmin.