Beverly Hills Kyttä II

Muutamaa vuotta aikaisemmin valmistuneen Beverly Hills Copin jälkihöyryissä valmistettiin menestyselokuvalle vielä menestyneempi, suurempi, energisempi, toiminnallisempi, kalliimpi ja äänekkäämpi jatko-osa Beverly Hills Cop II.

Edellisen elokuvan aikana kehittynyt mainio henkilökemia ja tilannekomiikka on palannut samojen näyttelijöiden tulkitessa niitä vielä ensimmäistäkin osaa vapaammin.

Alex Foley jatkaa räväkkää poliisitoimintaansa kotikaupungissaan Detroitissa kun hänen edellisestä elokuvasta tutut ystävänsä joutuvat pulaan ammattimaisen ABC-ryöstäjän pyörityksessä. Röyhkeä rikollisjärjestö johtajanaan miljonääri Max Dent (Jürgen Prochnow) sekä hänen pitkävartinen blondirakastajansa Karla (Brigette Nielsen) väijyttävät ensimmäisestä osasta tutun Andrew Bogomillin (Ronny Cox). Axel Foley kuulee asiasta pikimmiten, keksii epämääräisen selityksen raivokkaalle pomolleen Toddille (Gil Hill) ja suuntaa tossunsa kohti Los Angelesia, ikuisen auringon kaupunkia.

Beverly Hillsin poliisivoimien poliittiset muutokset ovat ajaneet etsivät Taggartin (John Ashton) ja Rosewoodin (Judge Reinhold) tiukoille, jota ei auta yhtään se, että Axel Foley päättää auttaa ammuttua poliisipäällikköystäväänsä ratkaisemalla ABC-rikollisten juonet.

Tällä kertaa Eddie Murphy on itse toiminut tarinan raapustelijana. Tämä näkyy valkokankaalla vielä ensimmäistäkin osaa huomattavampana sketsimäisyytenä, jossa Axel Foley vaihtaa huvittavia persoonallisuuksiaan toiseen. Koko elokuvan juonenkuljetus koostuukin juuri Axel Foleyn suhaillessa mitä erilaisimpien ihmisten kanssa Rosewoodin ja Taggartin vain kauhistellessa menoa. Taggart ja Rosewood ovat toki hieman rennommin menossa mukana eikä ensimmäisestä osasta tuttua asiallisen poliisin meininkiä nähdä enään paljoakaan.

Murphyn sooloillessa suurimman osan elokuvan kestosta, ei näyttäville ABC-koplan ryöstökohtauksille jätetä kovinkaan kummoista valkokangasaikaa. Pahikset ovat valitettavan yksi-ilmeisiä ja mystisillä periaatteilla toimivia haaskalintuja, joiden taustoja ei selitellä juuri lainkaan. Toimintaelokuvien peruskuvastoa siis.

Beverly Hills Kyttä kakkosen ongelmaksi muodostuu se kun päähahmokolmikko on jo toisilleen ennestään tuttuja vekkuleita, joudutaan keksimään jotain muuta. Taggartin ja tämän vaimon avioerolla koetetaan selittää Taggartin ailahtelevia mielialoja ja Billystä tehdään jonkinlainen arkirambo kaikkine omituisine piirteineen. Joskus näistä revityt vitsit toimivat, mutta myös huteja tulee huomattavasti ensimmäistä osaa enemmän.

Tony Scott on tuttu mies tekemään musiikkivideomaisia rymistelyjä, joissa kuvat vaihtuvat tiuhaan ja biisit jyräävät kovalla volyymilla. Jerry Bruckheimer toimii ensimmäisen osan tavoin elokuvan tuottajana ja tällä kertaa sen todella näkee, kuulee ja tuntee. Kaksikko Scott ja Bruckheimer jatkoivat ja jatkavat yhä tiivistä yhteistyötä, joka kantaa varsin pyroteknistä hedelmää. Beverly Hills Cop II ei välttämättä kaipaisi niin yliammuttua leikkailua ja energiaa kuin se sisältää, sillä eihän ensimmäinenkään osa perustanut toimivuuttaan niin pöhkölle pohjalle.

Ensimmäisen osan ylikuuluisan scoren tehnyt Harold Faltermeyer palaa pestiinsä musiikkiosastolle ja tekee todella kunnioitettavan musiikin tähän jokaisella muulla osa-alueellaan edellisen osan varjoon jäävään elokuvaan.

Beverly Hills Cop II on tyypillinen jatko-osa. Kaikkea on enemmän, mutta siinä rymellyksessä hukataan jotain olennaista. Se mikä teki ensimmäisestä osasta erinomaisen toimintaelokuvan on korvattu liiallisella energialla mikä kylläkin toimii, muttei ensimmäisen osan veroisesti.