elokuvateatteri.com

melkein kaikki elokuvista, suomeksi

Edessänne avautuva teksti on sellaisen henkilön kirjoittama, joka kasvoi pääasiallisesti 80-luvulla tehtyjen väkivaltaelokuvien parissa. Suosittelen siis varautumaan siihen, että tekstin nostalgiaviittaukset, fiilistelyt ja mielipiteet...

Edessänne avautuva teksti on sellaisen henkilön kirjoittama, joka kasvoi pääasiallisesti 80-luvulla tehtyjen väkivaltaelokuvien parissa. Suosittelen siis varautumaan siihen, että tekstin nostalgiaviittaukset, fiilistelyt ja mielipiteet voivat tuntua melko käsittämättömiltä. Tästä syystä se mitä haluan sanoa ei taatusti tule uppoamaan kaikkiin. Arvostelen periaatteessa enemmän kuin yhden elokuvan. Arvostelen kerralla kokonaisen ilmiön.

Vietnamin sodan loppusuoralle siirryttäessä vuonna 1972 kirjailija David Morrell julkaisi sodasta palaavien veteraanien surkeasta kohtelusta kertovan novellin nimeltä First Blood. Kirja herätti kohua alleviivatulla sanomallaan ja sai monet tahot innostumaan mahdollisen elokuvaversion tekemisestä. Vuosi -72 ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen ajankohta purevalle Vietnam-kritiikille ja elokuvaversio saikin jäädä odottamaan suvaitsevampia aikoja. Vuosikymmentä myöhemmin muiden Vietnamin sodasta kertovien elokuvien positiivisen menestyksen myötä myös First Bloodille näytettiin vihreää valoa.

FIrst Blood muodostui melkoiseksi hitiksi, mutta harmillisesti sen tärkeä sanoma jäi filmin aiheuttaman väkivaltakohun alle. Elokuvaa syytettiin väkivallan ihannoimisesta ja hirvittävästä epärealismista, mutta siinä samalla se loi perustan tuleville toimintaelokuville. Elokuva poikkeaa novellista muutamilla melko olennaisilla piirteillä, mutta pysyttelee kuitenkin uskollisena juuri kirjan perimmäiselle idealle. First Bloodin uudelleenkuvatun lopun takia olen tässä kirjoittamassa tätä tekstiä. Se jätti ladun avoimeksi kenties elokuvahistorian ikimuistoisimmalle toimintaelokuvien sarjalle.

Rambo: First Blood part II oli perin tyypillinen jatko-osa. Enemmän kaikkea suuremmalla volyymillä ja kaikenlaiset tärkeät sanomat voidaan kuitata muutamalla lauseella elokuvan mahtipontisessa loppupuheessa. Sarjan toinen osa oli se, joka loi Sylvester Stallonen esittämästä hahmosta enemmänkin käsitteen kuin henkilön. Sanaa “Rambo” alettiin käyttämään vain ja ainoastaan jonkinsorttista äärimmäistä väkivaltaa kuvatessa ja siitä on kiittäminen ketäpä muutakaan kuin elokuvan tekijäjoukkoa, joista lankoja veteli melko kokonaisvaltaisesti Sylvester Stallone itse.

Suoraviivainen Vietnamin sodan arpia heppoisesti paranteleva toimintaklassikko jätti menestyksellään vain yhden vaihtoehdon, joka oli luonnollisesti kolmas osa. Vielä kakkososaa huomattavasti suurempi ja tällä kertaa, jopa sanomaltaankin merkityksellisempi Rambo III listattiin Guinnessin ennätystenkirjaan kaikkien aikojen väkivaltaisimpana elokuvana. Vaikka se onkin kolmikosta ehdottomasti heikoin, aiheuttaa sen katsominen nykypäivänä tietynlaista arvostusta. Ensimmäisen osan John Rambo on muodostunut melkoiseksi yhden ilmeen armeijaksi, joka elokuvasarjan edetessä muuttuu entistä kylmemmäksi ja kyynisemmäksi tappokoneeksi. Mitä enemmän Rambo pakoilee sitä mikä hän oikeasti on niin sitä enemmän hän myös vihaa itseään.

Rambon tarina ei kuitenkaan päättynyt vielä siihen. Vastoin kaikkia odotuksia teki Sylvester Stallone jotain melko käsittämätöntä ja ehkäpä perin huolestuttavaakin. Miltei 20 vuotta Rambon viimeisestä seikkailusta sai elokuvamaailma kuulla, että Stallone aikoo tehdä neljännen osan kuuluisaan toimintaelokuvien sarjaansa. Tällä kertaa hän toimii itse ohjaajana ja näppärästi yli 60-vuotiaana näyttelee vielä raskaan pääosankin. Toisaalta se kuulosti melko rohkealta, mutta en voinut olla ajattelematta myös sitä, että onko tässä nyt enään mitään järkeä. Yli 60-vuotias mies palaa kasarihittiensä äärelle pullistelemaan vielä kerran. Mitä uutta tarjottavaa moisella elokuvalla voisi muka nykymaailmalle olla?

Rocky-sarjan kuudes osa Rocky Balboa sai mieleni muuttumaan hieman positiiviseempaan päin sillä vastoin kaikkia odotuksia kyseessä oli alkuperäisen Rockyn jälkeen sarjan toimivin elokuva. Pystyisikö Stallone toistamaan temppunsa kaikkien tuntemalle klassikkohahmolle? Tässä vaiheessa on suuri ilo ilmoittaa, että kyllä pystyi. Uusi Rambo on kertakaikkisen hieno elokuva.

John Rambo on vetäytynyt viimeisen episodinsa jälkeen Thaimaahan käärmeenpyydystäjäksi. Joukko lähetyssaarnaajia saapuu Rambon luokse tarkoituksenaan päästä sisällissodan rappeuttamaan Burmaan viemään lääkkeitä ja jumalan sanaa sen asukkaille. Pienen vastahakoisuuden jälkeen Rambo suostuu viemään sinisilmäiset kirkkoihmiset haluamaansa paikkaan, mutta kuitenkin silmiä avaavan matkan kera. Rambo palaa takaisin niinsanottuun kotiinsa Thaimaahan kunnes saa tietää, että Burman kaikkia ihmisoikeuksia vastaan toimiva raadollinen sotilasjuntta on ottanut väkivalloin lähetyssaarnaajat vangeikseen.

Rambo saa tehtäväkseen viedä joukon koulutettuja palkkasotureita Burmaan tehtävänään pelastaa lähetyssaarnaajat, mutta kuten odottaa saattaa tehtävästä muodostuu huomattavasti hankalampi kuin alunperin piti. Rambo saa viimeisen syyn Ramboilla ja tällä kertaa se on julmaa. Todella julmaa.

En halua turhaan säästellä sanojani uuden Rambon kanssa. Kyseessä on yksinkertaisesti yksi väkivaltaisimmista ja brutaaleimmista elokuvista mitä on koskaan tehty. Rambo III on pelkkä kepeä aavikkosamoilu tämän komeuden rinnalla. En ollut uskoa sitä graafisen toiminnan määrää, joka silmieni eteen tarjoiltiin. Suurin osa uuden Rambon väkivaltaisuudesta nähdään kun Burmalaiset sotilaat harjoittavat käsittämätöntä kansanmurhaa johon kuuluu lapset, naiset, eläimet ja kaikki muu mahdollinen eikä sen katsominen tunnu kovinkaan kivalta. Se mitä ei tarvitsisi näyttää näytetään realistisemmin kuin koskaan aikaisemmin eikä sitä voi pitää oikein mitenkään pelkkänä mässäilynä, koska se herättää oikeita tunteita joista inho on vain ensimmäinen. Uuden Rambon sanoma onkin melko mustavalkoinen. Jumalaa kehitysmaan asukkaille vievät saarnaajat joutuvat tajuamaan mitä kamalimmalla tavalla, ettei lapsenomainen lässyttäminen Jumalasta paranna ongelmapesäkkeitä millään tavalla.

Rambon kerronta jakautuu hienosti kahteen puoliskoon, joista molemmat on rakennettu toimivasti. Itse Rambon edesottamuksia elokuvan väkivaltakavalkaadiin saadaan odottaa kauan, mutta siitä saadaan pieniä makupaloja elokuvan edetessä. Kun 20 vuotta odotettu mättö lopulta käynnistyy kaikessa komeudessaan niin pääsee elokuvahistorian käsittämättömin helvetti irti. Siinä ei säästellä ketään. Osasin tietyllä tavalla odottaa raakaa väkivaltaa, mutta asteikostani puuttui muutama ylin pykälä joillaisten en tiennyt olevan olemassakaan. Rambo esitteli ne minulle.

Pahikset ovat luonnollisesti äärimmäisen kaksiulotteisia ja heidän tehtävänsä onkin vain ja ainoastaan kerätä katsojien vihat niskaansa, jotta Rambon toiminnanrajat uusiksi käsikirjoittava kosto tuntuisi entistä oikeutetummalta. Rambon juoni on tottakai simppeli ja sisältää melko tökeröjä one-linereita, mutta ne pitää sivuttaa suosiolla sillä taustalta löytyy ihan oikeaa sanomaa.

Tuntuu melkoselta sanoa näin, mutta Rambo on elokuvan rajapyykki johon kaikkia tulevia toimintaelokuvia tullaan vertaamaan. Saving Private Ryanin kohuttu alkukohtaus on melko kepeä verrattuna Rambon viimeiseen kaksikymmentäminuuttiseen. Rambon kuljettamat polleat palkkionmetsästäjät edustavat normaalin toimintaelokuvan hahmoja kaikkine kliseineen. Aluksi ylimieliset sotapojat puhuvat siitä kuinka kaikki sodan kauheudet on jo nähty eikä mikään tunnu miltään vaikka ihmisiä tappaisi tusinoittain. He joutuvat kuitenkin todistamaan jotain sellaista mitä voidaan pitää kaikista selvimpänä osoituksena toimintaelokuvan rajojen rikkomiselle. “Olen nähnyt paljon kaikkea, mutta tämä on jotain aivan muuta.” tokaisee yksi ammattisotilaista pala kurkussa nähdessään kentät joilla kärpäset ympäröivät silvottujen siviilien mätäneviä ruumiita.

Vaikka Rambossa on todella yksinkertainen juoni, rikollisen selkeä hyvä/paha-asetelma ja heppoisia roolihahmoja on kyseessä kuitenkin pirun komeasti tehty tribuutti, joka kumartaa vanhoille tietokonetehosteettomille toimintaelokuville, niille legendaarisuuksille joiden parissa minä olen kasvanut. Rambo ei ole millään osa-alueellaan pettymys vaan päinvastoin se ylitti odotukseni moninkertaisesti. Siinä samassa Rambo rikkoo kaikkia vanhoja sääntöjä, jotka se on periaatteessa itse kahdeksankymmentäluvulla toimintaelokuville kirjoittanut sekä tietysti tärkeimpänä seikkana päättää kaikkien aikojen tunnetuimman toimintahahmon tarinan hatunnoston arvoisesti.

  • 80%
    Rambo - 80%
80%

Poiminta

Genret: jännitys,sota,toiminta
Kesto: 91 min
Ohjaaja: Sylvester Stallone
Pääosissa: Sylvester Stallone,Julie Benz,Matthew Marsden,Graham McTavish,Paul Schulze
Valmistusmaa: Yhdysvallat,Thaimaa
Valmistusvuosi: 2007

Sending
User Review
0 (0 votes)

Matti Mikkonen

0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments