Aivojen nollaaminen on termi, jota jokainen on joskus käyttänyt. Sen saavuttamiseen käytetään joko lepoa, päihteitä, raitista ilmaa, urheilua, musiikkia tai elokuvia. Kun aivot halutaan nollata elokuvan avulla, ei elokuvaksi sovellu mikä tahansa raina kuten jokin huomattavan tuulinen venäläiselokuva tai väkevä pukudraama kertoen eeppistä tarinaa 1400-luvun Ranskasta. Lajityypin tulee olla joko lihaksia ja luoteja huomattavia määriä esittelevää toimintamättöä tai vatsalihakset kipeäksi saattavaa komediointia.
Miltä kuulostaa elokuva, joka on ehkäpä puhtainta toimintaa ikinä, mutta naurattaa kuin historian yliammutuin komedia? Joltain joka ei toimi? Kyllä ja ei. Tämä elokuva on nimeltään Shoot ’Em Up.
Elokuva alkaa. Mies (Clive Owen) syö bussipysäkillä porkkanaa. Hänen ohi kiitää mahaansa pitelevä nainen. Naisen perässä tulee paha mies. Nainen menee hätääntyneenä taloon, paha mies vetää aseen ja menee perässä. Bussipysäkillä istuva mies nousee ylös, lausahtaa kirosanan ja painelee pahan miehen perään. Talossa hän tappaa pahan miehen porkkanalla ja alkaa avustaa naista synnytyksessä kun samaan aikaan taloon valuu käsittämätön määrä pahiksia, johtajanaan Hertz (Paul Giamatti), jotka alkavat silmittömän tulituksen. Nainen kuolee, mutta lapsi jää eloon. Mies saa selville, että pahisten kohteena olikin lapsi eikä nainen.
Näin se käy. Mistään hahmosta ei tehdä minkäänlaista esittelyä elokuvan alussa vaan hahmoja syvennetään tarinan edetessä tarpeen mukaan. Ideana on vain, että Clive Ovenin näyttelemä, Mr. Smithiksi ristitty päähenkilö päättää suojella vastasyntynyttä lasta tähtitieteelliseltä pahisjoukkiolta vaikkei siitä mitään hyödykkään.
Ohjaaja Michael Davis on sanomansa mukaan tehnyt elokuvan, jonka haluaisi itse nähdä elokuvateatterissa. Shoot’Em Up onkin elokuva, jossa juoni on täysin sivuseikka. Käsikirjoitus on typerä, yllätyksetön, yksiulotteinen, huonosti kirjoitettu, ennalta-arvattava sekä jumalattoman huono, mutta sillä ei ole mitään merkitystä.
Miksei?
Koska tässä on elokuva jolla on vain yksi funktio. Nollata katsojan aivot. Koskaan ei ole missään elokuvassa nähty niin sovinistista läpänheittoa, älytöntä tarinaa, huonoja one-linereitä sekä remmiahdettua akrobatiatoimintaa kuin Shoot’Em Upissa. Historian jokainen aivoton toimintaelokuva haluaisi olla Shoot’Em Up. Kyseessä on elokuva, joka menee kieli poskessa niin pitkälle huonon maun tuolle puolelle, että se tulee jo hyvän maun puolelta ulos.
Shoot’Em Up on elokuva, jonka olisin halunnut nähdä 12-vuotiaana. Tämä on se elokuva, jota hiljaa itsekseni toivoin aikanaan John Woo-honkkareiden olevan. Katsoessani tätä nauroin vedet silmissä, maha kipeänä unohtaen kaikki maalliset murheet ja mielipiteet, velvoitteet että välttämättömyydet uppoutuen hienosti tehtyyn ja täysin aivottomaan niputtamiseen.
Shoot’Em Up on niin älytön elokuva, että sen koko olemassa olo on suurempi ihme kuin mikään pyramidi tai riippuva puutarha on koskaan ollut.
Tähtien antaminen ei ole koskaan ollut yhtä turhaa puuhaa kuin tämän elokuvan kanssa. Shoot’Em Up ei ole kuten muut elokuvat. Sitä ei voi verrata mihinkään joten sitä ei voi arvostella kuten muita elokuvia. Sille voi antaa ihan yhtä hyvin viisi tähteä tai yhden tähden.
Annan vaikka kolme.
-
60%
Poiminta
Genret: toiminta
Kesto: 86 min
Ohjaaja: Michael Davis
Pääosissa: Clive Owen,Monica Bellucci,Paul Giamatti,Stephen McHattie
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2007