elokuvateatteri.com

melkein kaikki elokuvista, suomeksi

Pakko mainita heti alkuun: jos luet parikin riviä allekirjoittaneen aiemmista Tarantinoarvosteluista, huomaat, että olen ns. Tarantino-fanipoika. Niille, jotka tuntevat minut lähemmin, tämä saattaa tulla...

Pakko mainita heti alkuun: jos luet parikin riviä allekirjoittaneen aiemmista Tarantinoarvosteluista, huomaat, että olen ns. Tarantino-fanipoika. Niille, jotka tuntevat minut lähemmin, tämä saattaa tulla jopa shokkina: MINÄ PETYIN QUENTIN TARANTINON ELOKUVAAN. Kyllä kyllä, lähtökohtaisestikin tekijät ovat ryhtyneet työstämään rehellisesti ”huonoa” elokuvaa. Mutta silti. Pettymystä ei voi peitellä.

A grindhouse is an American term for a theater that mainly showed exploitation films. Grindhouses were known for non-stop programs of B-movies, usually consisting of a double feature where two films were shown back to back.”

Quentin Tarantinon ja Robert Rodriguezin Grindhouse tuotiin Eurooppaan kahtena itsenäisenä elokuvana. Jo tässä kohtaa elokuva otti ensimmäisen askeleensa kohti epäonnea. Olennainen osa elokuvien/elokuvan toimivuudesta – eli Grindhousen perimmäinen ajatus: double feature! – vietiin pois jo ennen kuin elokuvat edes pääsevät teattereihin asti. Asiaa perusteltiin sillä, että ”eurooppalaisille Grindhousekulttuuri on niin kovin vierasta”. Tämän seurauksena pääsemme näkemään sekä Planet terrorin että Death proofin täyspitkinä parin tunnin versioina.

Tarinassaan QT keskittyy – kuten odottaa saattaa – vain ja ainoastaan tyylittelyyn: Stuntman Mike (rosoinen Russell) piinaa tyttölaumoja pelottavalla stuntautollaan kahdessa erillisessä episodissa. Siinä se. Mutta tämähän on vain sen leikkikentän pohjapiirros, jonka päällä Tarantino pääsee leikkimään elokuvaviittauksillaan. Myös Tarantinon aiemmat elokuvat saavat turhankin paljon huomiota.

Heti alkumetreiltä lähtien pelin säännöt ovat selvät. Kelojen vaihdoksissa näkyy Grindhouse-teatterin ammattitaidottoman projektorinhoitajan kädenjäljen: jokainen vaihto on varmasti epäsynkassa. Kuva ja ääni pätkii toisinaan itsetarkoituksellisen paljon, mitä se lienee tehnyt myös alkuperäisissä Grindhouseissa. Kuviin on lisätty runsaasti naarmuja, myös sävymaailma on ihanan likainen. Death proof on siis ainakin ulkoisesti onnistunut tunnelmassaan. Ainoastaan tyylinvaihdos toisen episodin alkupuolella hämmästyttää: yhtäkkiä elokuva palaa takaisin perinteiseen, puhtaaseen 2000-luvun filmitekniikkaan (?!).
On myös syytä huomauttaa, että Tarantino on itse myös kuvannut elokuvansa! Tuloksena onkin tervetulleella tavalla kömpelö ja mukavasti vinksahtanut kuvallinen maailma.

Kahteen tuntiin mahtuu roimasti Tarantinolle tuttua paskanjauhantadialogia, joka Kill Billeissä loisti poissaolollaan. Valitettavasti tällä kertaa repliikit ovat vain ja ainoastaan paskapuhetta, käsikirjoituksen täytettä, joka ei palvele elokuvaa tai sen hahmoja juuri lainkaan. Kaiken tuon räpäräpän jälkeen hahmot eivät ole yhtään sen mielenkiintoisempia: yllättäen henkilöhahmot, joiden kanssa QT on aiemmin ollut oikea velho, ovat Death proofissa suurin kompastuskivi. Se, että hahmot keskustelevat esimerkiksi – ja vain lähinnä – 70-luvun autoelokuvista on turhan suoraviivainen ja päälle liimatun oloinen ratkaisu. Koko elokuvahan on jo valmiiksi täynnä viittauksia esimerkiksi Vanishing pointiin ja Dirty Mary, Crazy Larryyn! Onneksi sekaan mahtuu muutamia rytminvaihdoksia, jotka piristävät muuten tasapaksua puheensorinaa. Kun Tarantino vain malttaa hiljentyä ja viedä kaksi hahmoa omaan intiimiin maailmaansa, aika tuntuu pysähtyvän ja tunnelma tiivistyy eksponentiaalisesti.

Jos hahmot ovat ohuita paperilla, sitä ne ovat myös kankaallakin. Kill Billiä muistuttavasti Tarantino marssittaa eteemme jälleen joukon vahvoja naisia. On selvää, että näillä hahmoilla on esikuvansa 70-luvun erinäisissä ”Pam Griereissä”, mutta moinen suunsoittaminen ei sovi näille näyttelijöille. Suuri osa elokuvasta on ns. ”Hang out-movieta”, jolloin juonen kuljetus pysähtyy, hahmot vain puhuvat ja katsoja ”hengaa” hahmojen kanssa. Minä en tähän pysty, minä en vain suostu välittämään näistä naisista. Pienoinen yllätys on Zoë Bell – Uma Thurmanin stunt double Kill Billeissä – joka näyttelee jälkimmäisessä episodissa itseään! Vitsi toimii suhteellisen hyvin ja siitä otetaankin kaikki irti.
Kurt Russellin karhea roolisuoritus kierona Stuntman Mikena pelastaa paljon. Mike toimii hyvänä vastapainona elokuvan naishahmoille ja olikin allekirjoittaneelle jopa pieni samaistuksen kohde. Juuri sellainen hahmo, joita odotin näkeväni useampiakin.

Sellaisenaan Death proof on ylipitkä ”yhden vitsin” elokuva. Sillä on hetkensä, mutta niitä on liian vähän. Olen varma, että Death proof toimii paremmin alkuperäisessä paketissaan – double featurena ja tiiviimmässä kerronnassa – kuin tällaisena kaksituntisena kokoelmana 70-luvun autoelokuvien parasta huonoutta. Tarantinon ja Rodriguezin aiempi yhteistyön hedelmä Hämärästä aamunkoittoon toimi huomattavasti viihdyttävämmin mennessään tarpeeksi pitkälle, tarpeeksi paljon riman ali. Tai yli, riippuu miten katsoo.

2.5

Poiminta

Genret: komedia,toiminta
Kesto: 116 min
Ohjaaja: Quentin Tarantino
Pääosissa: Kurt Russell,Rosario Dawson,Vanessa Ferlito,Jordan Ladd,Rose McGowan,Sydney Tamiia Poitier,Tracie Thoms,Mary Elizabeth Winstead,Zoë Bell,Omar Doom,Michael Bacall,Eli Roth,Quentin Tarantino,Monica Staggs,Michael Parks,James Parks,Jonathan Loughran
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2007

Sending
User Review
0 (0 votes)
0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

31 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
Anonymous
Anonymous
16 years ago

1p

Anonymous
Anonymous
16 years ago

<3

Anonymous
Anonymous
13 years ago

Elokuva ei sitten kestänyt toista katselukertaa. Loppupeleissä elokuva on varsin tylsä ja mitäänsanomaton teos, joka väläyttelee vain hyvin harvoin nokkelia vuorosanoja tai ylipäätään yhtään mitään. Tarantinon heikoimpia suorituksia ehdottomasti. 2.5/5p

Anonymous
Anonymous
16 years ago

😐

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Entäs ihmiset jotka yksinkertaisesti eivät jaksa kahta tuntia turhaa paskanjauhamista ennen yhtä viihdyttävää toimintajaksoa?

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Menisitköhän masa nyt vähän liian pitkälle tuolla olettamuksellasi? Itse ainakin nautin elokuvasta, vaikken sitä minään mestariteoksena pidäkään.

W
W
16 years ago

2p Vain yksi mielenkiintoinen hahmo, Stuntman Mike ja muutamia mielenkiintoisia kameralla leikittelyitä ja leikkauksia. Kuten täälläkin monituiseen kertaan sanottu, paskanjauhanta ei mene minnekään ja hahmot ovat paperiakin ohuempia.

PulpDog
PulpDog
16 years ago

Niinno ehkä juuri tässä dialogiasiassa Tarantino tavallaan laski rimaansa grindhousetasolle kun ei kirjoittanut supernokkelaa sanailua -mutta ekan ryhmän tytöt olivatkin aika girlygirlejä.. Mutta täytyy sanoa että aiemmat mestaridialogit ovat itsetietoisen loistavia, eivät niinkään realistisia -which is ok4me.

Anonymous
Anonymous
16 years ago

*huokaus*

Anonymous
Anonymous
16 years ago

PulpDog, tuo vertaus Meyerin tuotantoon on aika osuva!

Anonymous
Anonymous
16 years ago

o/

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Vaikuttaa sellaiselta elokuvalta millaista ei yksinkertaisesti kukaan (paitsi Quentin ja Robert) halua maan päälle. Pojat taitaa tehdä nykyään elokuvia vain itselleen.

J
J
16 years ago

Uuuujeee… Just mitä on kaivattu. Paras kaahauselokuva sitten 70-luvun. Ja minäkun luulin että kaahauselokuvat ovat kuolleita ja kuopattuja. Ja sitten tuli Death Proof. 5p

Anonymous
Anonymous
16 years ago

En.

Becky Sharp
Becky Sharp
16 years ago

Hmm..en kyllä tajua miksi kukaan haluaisi samaistua Stuntman-Mikeen,psykoon jolla on vakavia ongelmia naisten suhteen ja joka paljastuu lopulta vollottavaksi luuseriksi.Onko se noin vaikeaa kun Tarantino on vaihtanut sanavalmiit mieshahmonsa sanavalmiisiin naisiin?DP on rosoisen viihdyttävä ja hauska ja feministinen leffa(-hatunnosto Quentinille että oli rohkeutta tehdä siitä sellainen!)

Diabolik
Diabolik
16 years ago

se on kylläkin Dirty Mary Crazy Larry kuten jokainen elokuvan _nähnyt_ tietää..

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Olen hieman pettynyt 🙁

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Oho, tosiaan elokuvan _nähneenäkin_ muistin tuon nimen väärin.

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Stuntman Mike sattui olemaan hahmoista kiinnostavin. Muille en juurikaan lämmennyt.

20
20
14 years ago

Kohta tää tulee telkkarist:)

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Jokaisessa aiemmassa Tarantinon pätkässä (Kill Bill Vol.2 loppua lukuunottamatta) paskanjauhanta on aina johtanut johonkin, ja on ollut huomattavasti paremmin rytmitettyä kuin Death Proofissa, jossa dialogi muistutti enemmänkin myspace-teinien höpötystä.

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Näinhän se menee! <3

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Hieno, Bueno, Laurieno, Vieno, Huono.

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Itse en vaan tajua, mikä tässä “paskanjauhannassa” nyt yhtäkkiseltään niin karsastuttaa. Eikös se nimenomaan ole yksi Quentinin vahvimmista osa-alueista?

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Hahmoja rakennetaan ja rikastutetaan “paskanjauhantadialogin” avulla. Aiemmin, etenkin Jackie Brownissa tämä toimi kuin junan vessa. Death Proofissa sen sijaan puhe oli minun korviini tyhjää ja läpinäkyvää esittämistä.

sugapp
sugapp
16 years ago

5p En yleensä siedä toimintaa, puhumattakaan raaasta väkivallasta, mutta tämä elokuva vaan onnistui pitämään otteessaan alusta loppuun.Paskanjauhannasta olen samaa mieltä Kettusen kanssa. 😀 Ja jos näihin cooleihin tomgirleihin on vaikea samaistua, saa syyttää kai sitten sukupuoltaan (tutkimusten mukaan miehet pystyvät samaistumaan vain mieshahmoihin, naiset molempiin). 😀 Mutta toisaalta ei elokuvan ohjaajakaan ole tämän kauniimman sukupuolen edustaja…

PulpDog
PulpDog
16 years ago

Tilanne leffan näkemisen jälkeen oli jotenkin samanlainen kun Faster Pussycat Kill! Kill!:n kanssa: ennen leffaa pojatmiehet rehvastelevat tyyliin “nyt mennään kattomaan kuumia kissoja ja väkivaltaa”, mutta leffasta tullessa olemukset ovat jotenkin munille potkittuja(ellei tyyppi satu olemaan feministi).

Jansson Vorhees
Jansson Vorhees
16 years ago

Tää Grindhouse on vähän niinkuin YinYang. Death Proof vetää totaalisen pohjanoteerauksen yhtenä tylsimmistä leffoista IKINÄ, kun taas Planet Terror on todellinen viihteen mestariteos!

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Kill Billithän ovat parhautta, osittain juuri naishahmojen ansiosta. Billien etuna oli tämän “paskanjauhamisen” poissaolo, kokonaisuuden ollessa tyylikkäämpi.

PulpDog
PulpDog
16 years ago

Huomannut, että monet Tarantino-faneiksi itseään nimittävät ovat sanoneet etteivät ole löytäneet viimeisimmistä(KillBill- leffoista samaistuttavia hahmoja. -Koska niissä on pääosissa naisia eikä “violent-cool”-mieshahmoja, joista on ollut ennen helppoa hakea m-jatketta omaan persoonaan..?

Anonymous
Anonymous
16 years ago

3p Ihan kaunis elokuva, tosin pieni pettymys Tarantinolta.