Afterburn

Voi pojat mitä sitä tulikaan taas katsottua. Olen aikaisemminkin puhunut elokuvista, jotka luokitellaan ”suoraan videolle”. J.J.Perryn ohjaama Afterburn on kuin malliesimerkki tällaisesta elokuvasta. Se perustuu sarjakuvakirjaan, jota kukaan ei ole lukenut,ja sen näyttelijät ovat kaukana A-korista. Sen budjetti on samaa luokkaa kuin yhden NHL pelaajan viikkopalkka. Mutta älkää käsittäkö väärin, että automaattisesti teilaisin tällaiset elokuvat. Joskus kaiken kakan keskeltä voi nousta pieni voikukkanen ilahduttamaan katsojaa, ja tämä elokuva ainakin yrittää ilahduttaa katsojaa.

Ensiohjaustaan tekevä J.J.Perry, joka tunnetaan ehkä paremmin sekä stuntti miehenä, että stuntti koordinaattorina, on lähtenyt tekemään tätä elokuvaa täysin omalla tyylillään. Onkin osuvaa, että pääosiin on saatu Dave Bautista, joka tekee tällä hetkellä elokuvia kuin liukuhihnalta. Bautista kun osaa tehdä omat stunttinsa, niin toimintakohtauksiin on saatu kyllä oivaa terää ja potkua.

Afterburn myös on jännä sekoitus toimintaa ja komediaa. En oikein päässyt missään vaiheessa kärryille mihin laariin tämä elokuva kuuluisi, mutta yritetään selittää sitä tässä. Eletään siis eräänlaisessa post-apokalyptisessä maailmassa, jossa aurinkotuli on tuhonnut maailman elektroniikan ja kuudessa vuodessa ihmiset ovat vajonneet jonkinlaiseen mad max maailmaan. Bautistan esittämä Jake on eräänlainen kadonneiden esineiden etsijä, joka samalla pystyy pistämään kavereita lakoon kuin Equiliser, mutta murtautuu paikkoihin kuin Thomas Crown.  Samuel L. Jacksonin esittämä ”Kuiningas” taas on julistanut itsensä uudeksi Englannin kuninkaaksi ja pyytää Jakea hakemaan ”Mona Lisan” ranskasta koska kuka nyt ei haluaisi maailmanlopun jälkeen saada tuota kuuluisaa maalausta itselleen.

Tässä elokuvassa ihmisten motiivi tehdä yhtään mitään tuntuu olevan joko raha tai valta. Jake haaveilee veneen kunnostamisesta, joten miksipä ei lähteä ranskaan jahtaamaan taulua. Jahti muuttuu kuitenkin ihan toisenlaiseksi jahdiksi, kun Ranskaa onkin valloittamassa Kenraali Volkov jonka pökkelöä ja 1-ulotteista hahmoa esittää Kristofer Hivju jonka olette saattaneet nähdä Games Of Thronesissa sekä tietenkin Beck sarjassa. Mukaan hyppää myös Olga Kurylenkon näyttelemä Drea jonka funktiona on lähinnä olla ranskan kielen tulkki, Ranskan vapaustaistelija, sekä oiva apukäsi Jakelle. Muuten elokuva etenee kuin Indiana Jones, jossa etsitään vihjeitä salaisista paikoista, jotta päästään seuraavaan paikkaan kunnes ”aarre” odottaa lopussa. Tässä elokuvassa on myös hyvin paljon Sisu elokuvien viboja, kun k-16 toiminta yhdistetään huonoihin vitseihin. Mutta suurena bonuksena tälle voidaan mainita soundtrack, sillä jos elokuvassa pärähtää soimaan Airbournea, niin siitä saa jo yhden ylimääräisen pisteen. Muuten tämä elokuva on aika geneeristä takaa-ajo leikkiä loppupahiksen taisteluun saakka. Elokuva siis näyttää ja haisee pienen budjetin ensiohjaukselta, mutta on tässä huonompiakin elokuvia nähty, joten voin tätä suositella kyllä kerta katsottavaksi perjantai-illan viihteeksi.