Salainen agentti 007 ja tohtori No

James Bond – koodinimeltään 007 lienee vähintäänkin yksi aikamme ehdottomasti värikkäimmistä kulttihahmoista. Ikään kuin todisteena hahmon ylivertaisesta voimasta muihin elokuvien sankareihin verratessa 45 vuotta ja 22 huikeaa elokuvaa (Älä kieltäydy kahdesti on epävirallinen Warner Bros. tuotanto) myöhemmin James Bond – elokuvien huikealle sarjalle ei ole vieläkään nähtävissä loppua. Onneksi sentään Ian Flemingin kirjasarjan alun perin aloittaneeseen osaan perustuva Casino Royale sai vihdoin viimein ensi-iltansa vuonna 2006. Nyt arvosteltavana vuorossa oleva vuonna 1962 ilmestynyt Bond-elokuvien sarjan aloittanut elokuva Salainen agentti 007 ja tohtori No on järjestyksessään vasta kuudes Ian Flemingin kirjoittamista Bond-romaaneista.

James Bondia ovat vuosikymmenten saatossa esittäneet mm. 60-luvulla Sean Connery ja George Lazenby, 70-luvulla Roger Moore, 80-luvun puolivälin jälkeen Timothy Dalton, 90-luvulla Pierce Brosnan ja viimeisimmässä vuonna 2006 ilmestyneessä Bond-elokuvassa Daniel Craig. Katsojien keskuudessa on tähän päivään saakka käyty kiivasta väittelyä parhaasta 007-agentista Sean Conneryn ja Roger Mooren välillä. Sean Conneryn on katsottu muistuttaneen enemmän alkuperäistä Ian Flemingin kirjoista tuttua kylmänrauhallista brittiagenttia, mutta useat katsojat ovat mieltyneet enemmän Roger Mooren kevyempään, charmikkaampaan ja muutenkin tavallaan hillitympään versioon agentista. Jokainen valitkoon mielensä mukaan, mutta nyt arvosteltavassa Salainen agentti 007 ja tohtori No – elokuvassa James Bondina nähdään kuitenkin Sean Connery.

Salainen agentti 007 ja tohtori No – elokuvassa maailmalle katkeroitunut kansainvälisen rikollisjärjestö Spectren laskuun työskentelevä tohtori Julius No (Joseph Wiseman) hautoo ilkeitä suunnitelmiaan ajaa maailma kolmanteen maailmansotaan. Ja vain yksi henkilö voi pelastaa maailman tältä julmalta kohtalolta – hänen nimensä on Bond, James Bond (Sean Connery). Bondin ”naisena” elokuvassa nähdään 26-vuotias sangen uhkea kaunotar nimeltään Ursula Andress.

Elokuvan ohjaajaksi suunniteltiin alun perin myöhäisempien Bond-elokuvien ohjaamisesta varsin tutuksi tullutta Guy Hamiltonia, joka kuitenkin vielä tuolloin päätti hylätä tarjouksen. Elokuvan ohjaajaksi saatiin lopulta pestattua Terence Young, joka hoitaa hommansa aivan tyydyttävästi, joskin varsin perusvarmalla tyylillä. Juoni etenee melko lineaarisesti – ajoittain suorastaan putkimaisesti, elokuva vaikuttaa myös välillä teknisesti hutiloidulta ja erikoisefektit lähestyvät aika ajoin lähes absurdin rajapyykkiä kaikessa tökeryydessään. Elokuvan suurin ongelmakohta löytyy kuitenkin sen aivan liian hillitystä ja varovaisen lauhkeasta maailmankuvasta, mitä ei ole vain uskallettu viedä tarpeeksi pitkälle. Edes Bond ei ole Bond ilman seksistisiä luonteenpiirteitään ja teräksisiä hermoja.

”My name is Bond, James Bond.” – James Bondin kuuluisimmat vuorosanat

Salainen agentti 007 ja tohtori No on elokuvallisesti varsin mitäänsanomaton kokemus. Se ei oikein loista millään osa-alueistaan, eikä näin ollen myöskään jätä itsestään paljoakaan muistettavaa katsojalleen. Tarinapuoli ontuu, eikä Sean Connery ole elokuvassa vielä aivan elementissään. Kaikesta huolimatta Tohtori Non kulttimainetta ei pidä vähätellä, vaikka kyseessä onkin auttamattoman keskinkertainen tuotos. Elokuvan voisi sanoa olleen tärkeä osa 60-lukua. Sen pop-kulttuuriarvo on varmasti mittaamaton ja kyseistä agenttisaagaa voisi jopa pitää yhtenä nykyelokuvan suurimmista kulmakivistä. 007:n parhaat päivät olivat kuitenkin vasta edessäpäin kylmän sodan leimahtaessa uudestaan, jolloin elokuvasarjasta tuli myös entistä tärkeämpi osa sotapropagandaa. Tulokset näkyivät jo seuraavissa seitsemässä Bond-elokuvassa, mitkä ovat mielestäni myös sarjan huipentavat osat.