Sekavia suhteita

Voihan perkele. Jouduin raahautumaan tyttöystävän mukana jonkun naistenlehden järjestämään ennakkonäytökseen katsomaan 40 Days And 40 Nights-ohjaajan uusinta oksennusta, jota markkinoidaan hullunhauskana
romanttisena komediana. Kuumeisena ja nuhaisena tällaisen paskan katsomista voi verrata ilman puudutusta suoritettuun juurihoitoon krapulaisen hammaslääkärin toimesta.

Milly(Mandy Moore) on lyhyestä suhteesta toiseen seilaava kaunis ja nuori nainen. Hänen äitinsä Daphne(Diane Keaton) katselee hommia sivusta huolestuneena, sillä Millyn kaksi muuta siskoa ovat jo löytäneet sielunkumppaninsa. Nokkela ja ylihuolehtiva äiti päättääkin
laittaa ilmoituksen internetin deittipalveluun, jossa kertoo etsivänsä tyttärelleen miestä. Tästä seuraa montaasi, jossa joukko hassunhauskoja stereotypisia luusereita tapaa äidin illallispöydän ääressä. Yksikään ei kelpaa. Lopulta paikalle saapuu vittuilemaan ravintolassa kitaraa soittava komistus Johnny(Gabriel Macht), jonka älykkään läpän keskeyttää viimeinen treffeille saapuja. Tämä viime hetken pelastaja on komea, rikas ja älykäs arkkitehti Jason(Tom Everett Scott). Tästä lähtee kehittymään sata tuhatta kertaa nähty juonikuvio kolmiodraamasta, johon liittyy yksi nainen ja kaksi miestä.

Sekavia suhteita tarjoaa siis kliseistä romanttista komediaa, johon on hämmentävästi sotkettu mukaan komediakohtauksia, jotka ovat kopioitu Yksin kotona- sekä American Pie-elokuvasarjoista. Jos mahdollista, niin tämä komediapläjäys aliarvioi katsojaa jopa pahemmin, kuin edellä mainitsemani elokuvat. Tuijotin epäuskoisena valkokangasta, kun puolen tunnin sisään näytettiin kolme kohtausta, joiden ”hauskuus” perustui siihen, että joku henkilö saa kermakakun päällensä. Myötähäpeän tunne oli valtava. Myötähäpeää tosin aiheuttivat myös muut katsojat, kun takanani istuva tuulipukuun sonnustautunut keski-ikäinen pariskunta ulvoi naurusta joka ikinen kerta.

Elokuvassa ei oikeastaan toimi mikään. Osa näyttelijäsuorituksista on ok-tasoa, mutta kun ohjaus ja käsikirjoitus ovat ala-asteen joulunäytelmän tasoa, niin tätä elokuvaa ei pelasta edes Mandy Mooren söpöt kasvot. Ilmeisesti joku näitä järkyttävän paskoja tekeleitä käy kuitenkin katsomassa, kun tällaisia elokuvia koko ajan tehdään. Toivottavasti kuitenkaan sinä, arvon lukija, et ole yksi heistä.