Numero 23

23. Ensimmäinen kaksilukuinen numero, jonka molemmat luvut ovat alkulukuja ja joidenka summa on alkuluku. 23. Kromosomien määrä, jota saamme kummaltakin vanhemmalta. Muinaisessa maya-kulttuurissa laskettiin, että vuonna 2012 (20+1+2) maapallon akselin ollessa noin 23 asteen kulmassa, jäämanteret sulavat, maanjäristyksiä sekä tulivuorenpurkauksia tavataan alueilla missä niitä ei ole ennen tavattu. Sekasorto valtaa maan. Elämä päättyy.

Numero 23 kertoo tarinan Walter Sparrowsta (Carrey), jonka vaimo (Madsen) ostaa hänelle synttärilahjaksi kirjan nimeltä ”The Number 23”. Aluksi hassulta ajatukselta tuntunut lahjakirjallisuus imaisee Sparrown sen tarjoamaan mystiseen ja todentuntuiseen maailmaan. Kirjan päähahmo vaikuttaa täysin samalta ihmiseltä kuin Sparrow itse nuoruudessaan. Sparrown lukiessa kirjaa eteenpäin, vajoaa hän täysin sen sekä numeron 23 aluksi sattumilta vaikuttavien, mutta lopulta hänelle täysin selviä merkityksiä sisältävien viestien pauloihin. Sparrow vakuuttuu, että kirja kertoo hänestä.

Ohjaaja Joel Shumacher yhdistää voimansa toista kertaa kuminaama Jim Carreyn kanssa. Shumacher on jo vanha ja osaava konkari jännityselokuvien parissa, mutta Carreylle tämä on täysin uusi aluevaltaus. Kun kuulin Carreyn tekevän jännityselokuvan Scumacherin kanssa, ajattelin että siitä tulee Ace Ventura rektaalinrevittelypätkien, Bad Companyn sekä 8mm sopimattomasti yhteensiittävä numerohärdelli, joka floppaa jopa Indonesiassa asti. Mutta mitä enemmän elokuvasta kuuli, sitä mielenkiintoisemmalta se tuntui, sillä numeron 23 ympärille sijoittuvat salaliittoteoriat sekä kehäpäätelmät ovat rehellisesti sanottuna melko koukuttavaa kamaa.

Jokainen rekisterikilpi, hotellihuoneen ovi, kadunnumero, talonnumero, päivämäärä, mikä tahansa numerosarja, kirjan päähenkilöiden sukunimien kirjainten yhteenlaskettu lukumäärä, värikoodit sekä kun a=1 b=2 jne, on jopa elokuvassa esiintyvän NED-koiran nimen kirjainten numerolukuarvo 23. Elokuva sisältää niin loputtomia määriä kombinaatioita ja liitoksia numeroon 23, ettei niitä kaikkia kannata alkaa listaamaan. Jopa Sparrown työpaikan nimessä ” Animal Control Department” on 23 kirjainta.

Vaikka jokainen vähänkin silmiä auki pitävä laskutaitoinen katsojan retku huomaa nämä numeroviittaukset, olisi aihetta huomata myös Matthew Libatiquen virtuoosimainen kuvaus. Numero 23 tarjoillaankin harvinaisen koreassa ja vakuuttavassa kuoressa. Harry Gregson-Williamsin välillä mielipuolisesti taustalta kumpuava score luo tunnelmaa hienosti eikä Shumacherin luottoleikkaajan Mark Stevensinkään tarvitse hävetä itseään.

Tekniikka toimiikin kauttaaltaan hienosti. Kritiikin arvoinen seikka onkin suurena yllätyksenä tässä elokuvassa itse tarina. Sen naiivi ja yksitoikkoinen ajatusmaailma on koetettu hukuttaa loputtomiin viittauksiin päähenkilön mieltä saastuttavasta numerosta 23. Kaikki henkilöiden taustat ja mentaliteetit jätetään todella hataralle pohjalle. Sitä vaaditaan, jotta loppu olisi hienompi, uskottavampi ja sykähdyttävämpi.

Elokuvateatteriviihteenä tämä somasti mukahäiriintynyt elokuva toimii siedettävästi ja kyllä sen kotioloissakin voi turvallisin mielin katsastaa. Kaikille salaliittoteorioiden ystäville ja piilomerkitysten huomaamisen ilon ystäville tämä Joel Shumacherin 23. ohjaustyö luulisi olevan sopivaa viihdettä. Niille joita ei moinen pinnallinen numeropelleily kiihota, kuten minä, ei tälle elokuvalle kannata antaa suurta tilaisuutta hämmentää tai viihdyttää. Elokuvan jälkeen huomaa kuka tahansa numeron 23. missä tahansa yhteydessä. Omana esimerkkinä kerrottakoon että lunastin elokuvalippuni klo: 13:58:06. 1+3+5+8+6=23.