V2 – Jäätynyt enkeli

Selin/Mäkelä koneiston uutukainen on saapunut. Kuten minkä tahansa parivaljakon tekemän elokuvan kanssa, ei Vareksen mainontaa ole voinut olla huomaamatta. Jos on myös nähnyt ensimmäisen Vareksen, tai minkä tahansa vastaavan tuottaja/ohjaaja tiimin elokuvan tämän vuosituhannen puolelta, on nähnyt myös V2:senkin. Mitään uutta ei ole tarjolla, hyvässä tai pahassa.

Tällä kertaa Vareksen tie vie Poriin, joka – jos elokuvaan on uskomista – on läpimätä tuppukylä, jonka lukuisista baareista löytyy korkeintaan ongelmia. Tutkiessaan Mirjami Sinervon kuolintapausta ajautuu Vares kohtaamaan toinen toistaan erikoisempia hahmoja.

Logiikkaahan koko jutusta on turha etsiä. Vaikka miten paljon juttuun lisätään ammattinäyttelijöiden esittämiä, muka hullunkurisia tai erikoisia hahmoja, kumisee kokonaisuus tyhjyyttä. Ainoastaan erinomaisten Juha Veijosen ja Pekka Huotarin roolisuoritukset ovat muistettavia. Veijosen Vares on vain harmillisen alikirjoitettu hahmo, joka jää liian usein vain sivustakatsojaksi, huomattavasti heikompien sivuhahmojen rellestäessä. Myös karismaa säteilevä Jussi Lampi uhkaa paikoitellen jäädä heikon käsikirjoituksen alle laukomaan toinen toistaan kornimpia reploja.

Täysin epäonnistunut elokuva V2 ei kuitenkaan ole. Pini Hellstedtin kuvaus on paikoitellen komeaa katseltavaa, vaikka uhkaakin jäädä ajoittain hyperaktiivisen editoinnin, sekä turhan tehostekikkailun alle. Mutta jatkuvalla syötöllä toinen toistaan epäuskottavampia ylilyöntejä tarjoileva V2 on melkein yhtä hienovarainen kuin isku lekalla päähän. Nekin lyhyet hetket, jotka tehtiin esimerkillisen hienosti samanhenkisessä – vaikka kuinka kaukaisessa – Raidissa, tuhlataan mahdollisuuteen vetää jotain överiksi. Erityisen typerryttäviä ovat ala-arvoiset mustalaisvitsit, tai Porin transubileet, joiden varsinaista tarkoitusta – helppojen letkausten ohella – on vaikea ymmärtää. Oli alkuperäismateriaalia kuin Pulp-henkistä tahansa.

Kyllä V2 jaksoi pitää penkissä sen puolitoistatuntisen keston ajan pahemmitta ongelmitta. Mutta ollakseen elokuva jossa tapahtui jatkuvalla tykityksellä jotain, oli lopputunnelma yllättävän mitäänsanomaton. Jos kuitenkin nautti ensimmäisestä Vares-elokuvasta, tai on muutenkin vannoutunut Selin/Mäkelä fani, saa varmasti Jäätyneestä Enkelistäkin hyvää viihdettä perjantai-iltaan.

Yhteenveto
Perusvarmaa rymistelyä, jonka on nähnyt kaiken aiemminkin. Muutama hyvä roolisuoritus ja paikoitellen erinomainen kuvaus pitävät elokuvan pinnalla sen lyhyen keston ajan.