The Dark Knight Rises

Nyt on sitten tullut se hetki kun trilogia päättyy ja kannet sulkeutuvat tämän poppoon osalta Batmanin maailmaan. Jopa haikein tuntein lähdin katsomaan Nolanin vision viimeistä puristusta vaikka samalla toki touhutippa teki tuloaan housuihini. Edellinen osa hipoi sellaista taiteellista täydellisyyttä viihteellisyyden maailmassa, että olisi todella vaikeaa ellei mahdotonta ylittää sitä. Heath Ledgerin suoritus Jokerina oli niin ikimuistoinen, että sitä ei varmasti tulla millään tavalla ylittämään, mutta päästäisiinkö edes samaan, ja jollain osa-alueilla yli? Se oli minulla päällimmäisenä mielessä. 

Hyvä sarjakuvafilmatisointi, ja ennenkaikkea toimintaelokuva vaatii aina toimiakseen hyvän pahiksen, ja tällä kertaa Batman kaanonista napattiin omituisella maskilla varustettu lihaskimppu Bane, joka Batmanin, eli alias Bruce Waynen tapaan kuului aikanaan pelättyyn Varjojen liigaan. Miten siis Nolan onnistui tässä lähes kolmituntisessa eepoksessa? 

Jos ensiksi lähtisi purkamaan tätä teosta näyttelijöiden osalta, ja aloittaisi vanhoista tutuista hahmoista kuten Gordonista, Foxista sekä tietenkin Alfredista. Nämä kolme hahmoa, tai ehkä tarkemmin ottaen Gary Oldman,Morgan Freeman ja Michael Caine ylläpitävät elokuvan tunnetasoa ja ennenkaikkea yhteneväisyyttä edellisiin teoksiin. Herrat ovat juuri niin hyviä kuin heidän maineestaan voi olettaa. Cainen suoritus on ajoittain jopa niin viiltävää, että raavaat miehet tirauttavat kyyneleen, tai ainakin tuntevat painetta kurkussaan. Tähän kun lisätään aina sopivaan väliin tuleva Zimmerin korvia huumaava score niin ei Nolania voi ainakaan yrityksestä puutteesta syyttää. Tosin pauhu ainakin Plevna 1:ssä ylitti ajoittain meikäläisen sietokyvyn ja en ollut ainoa, jota tämä jatkuva äänivalli vähän häiritsi. Mutta palatakseni näyttelijöihin niin pureudutaanpa sitten itse elokuvan kiintotähtiin eli pääosan esittäjiin. 

Christian Bale tekee jälleen vakuuttavaa jälkeä, mutta jälleen jäädään ensimmäisen osan tunnetasosta sillä pahikset vievät areenan niinkuin edellisessäkin osassa. Tosin Tom Hardya ei voi verrata Ledgeriin, mutta Hardystakin on tehty lähes tunnistamaton pahis kasvomaskeineen eikä ainakaan allekirjoittaneelle tullut mieleen kyseinen näyttelijä. Muut merkittävät osat ovat tietenkin paljon huhuttu kissanainen sekä nuori mutta ajatteleva poliisi Blake, eikä sovi unohtaa Waynen maailmaan tupsahtanutta  Mirandaa. Kolmas kivi auringosta tv-sarjasta ponnahtanut Joseph Gordon-Levittistä on tullut Nolanin luottomies, eikä mies kyllä petä nuoren ja naivin poliisin osassaan. Sen sijaan Kissanaisena, tai paremminkin vain kissavarkaana heiluva Anne Hathaway yllättää positiivisesti sillä häneen varmasti kohdistui eniten painetta onnistua. Näyttelijöiden osastolla ei siis hirveästi mennä metsään ja tämä ei sinällään yllätä sillä kyllähän Nolan on yleensä loistanut tällä osa-alueella. 

Samaa ei kuitenkaan voida sanoa itse juonesta. Edellisen osan dynaamisuus ja nokkeluus on hukattu lähes kokonaan aivan järjettömän massiivisiin massakohtauksiin ja Banen lähes yli-inhimilliseen fyysisyyteen. Siinä missä Jokeri käytti mentaalista väkivaltaa ja nokkeluutta Batmanin taltuttamiseen, niin Bane käy itse suoraan mieheen käsiksi ja juoni etenee lähes samalla tavalla kuin sarjakuvissa. Miehestä onkin siis vastusta Batmanin välineille ja taistelutaidoille ja tässä hukataankin yksi aspeksti mikä tekee Batmanista ajoittain niin hyvän sarjakuvan. Toki tässäkin yritetään tehdä väkivallasta niin fyysistä kuin henkistäkin, mutta yritys jää jotenkin torsoksi. Myös juoniaukkojen määrä on kasvanut edellisistä osista lähes eksponentiaalisesti, ja nyt mennään jo ajoittain niiden rajojen yli mitkä alkavat häiritsemään itse katsomista. Tähän kun lisätään lähes naurettavuuksiin nouseva eeppisyys niin katsoja ei voi mitenkään olla täysin tyytyväinen. 

Älkää nyt käsittäkö silti väärin että tämä olisi kovin huono elokuva, sillä kyllä tällä on ne hetkensäkin. Nolan tekee vakuuttavaa työtä edelleen ja Dark Knight Rises päättää trilogian kunniakkaasti, ja Gothamin ahdinko Banen käsissä tuntuu todella vakuuttavalta. Tuntuu vain siltä että nyt on yritetty vähän liikaa ja homma on lähtenyt niin sanotusti lapasesta. Täytyykin siis olla tällainen sarjakuvafilmatisoinneista diggaava fani, joka saa tästä kaiken irti. Nautittavia kohtauksia tulee yksi toisensa perään ja kesto ei tuota mitään ongelmaa sillä aika menee todella mukavasti tämän parissa. Nämä muutamat puutteet vain pudottavat vähän pisteitä, ja tekee tästä teoksesta trilogian heikoimman.