Batman Forever

Kahden menestyksekkään Batman –elokuvan jälkeen alettiin nopeasti nikkaroimaan lepakkomiehestä kertovalle elokuvasarjalle kolmatta osaa – Batman Foreveriä. Elokuvan tuottajaporras halusi kuitenkin muuttaa sarjan uusinta elokuvaa huomattavasti.

Tim Burtonin tummasävyistä, suorastaan synkkää sarjakuvista tuttua sankaria haluttiin muokata koko perheen katsottavaksi sopivaan muotoon. Burton sai nopeasti tarpeekseen taiteellisten vapauksiensa rajoittamisesta tiputtautuen jo alkuvaiheessa pois projektista. Oli Joel Schumacherin vuoro ottaa ohjakset Batman –elokuvasarjan kehittämisessä. Lepakkomiehen kurssi lähti saman tien rajuun syöksykierteeseen.

Elokuva kertoo karkeasti ottaen siitä, kuinka Kaksinaama (Tommy Lee Jones) ja Arvuuttaja (Jim Carrey) päättävät yhdistää voimansa valloittaakseen Gotham Cityn, ja sitten koko maailman. Elokuvassa nähdään myös suorastaan kissamaisen kaunis Nicole Kidman, joka haluaisi selvästi kehräämään machoontuneen lepakkomiehen (Val Kilmer) kainaloon, ja lepakkomiehen urhoollinen avustaja Robin, josta en parasta aikaa keksi mitään sanottavaa. Lepakkomiehellä on kuitenkin edessään yksi suurimmista haasteistaan. Pystyykö lepakkomies, Robinin avustamana päihittämään Kaksinaaman ja Arvuuttajan muodostaman mielipuolisen duon?

Joel Schumacher muutti ensitöinään lepakkomiestä huomattavasti miehekkäämpään suuntaan. Batmanin vanha puku sai väistyä uuden alta ja samalla sysäyksellä päätettiin muutamia suurempiakin seikkoja väännellä ja käännellä enemmän tuottajaporrasta miellyttävään suuntaan. Lepakkomiehen pakkomielteitä ja pelkotiloja ei pohjusteta tarpeeksi, eikä juonta ole muutenkaan turhaan yritetty monimutkaistaa katsojalle.

Itse asiassa lähestulkoon kaikki hyvät Tim Burtonin Batmaneistä tutut elementit on jätetty pois Batman Foreveristä – jopa elokuvasarjan mainiota alkuperäistä tunnusmusiikkia myöten. Tuloksena lepakkomies päätyy pukeutumaan suorastaan naurettaviin trikoisiin.

Batman Forever on suurelta osin täyttä kuraa, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole täysin umpimätä tekele. Jim Carrey pelastaa niin paljon kuin pystyy loistavana Arvuuttajana ja Tommy Lee Jones on aina ollut elementissään mielipuolisena roistona. Nicole Kidman antaa myös sopivissa määrin silmänruokaa katsojille.

Edellä mainitut positiiviset seikat elokuvasta takaavat kuitenkin sen, että kyseessä ei eittämättä ole sarjan surkein tekele. Joel Schumacher halusi petrata taitojaan ohjaamalla vielä yhden jatko-osan Batman-sarjalle dollarinmerkit silmissään.

1.5

Summary

Genret: toiminta
Kesto: 122 min
Ohjaaja: Joel Schumacher
Pääosissa: Val Kilmer,Tommy Lee Jones,Jim Carrey,Nicole Kidman,Chris O'Donnell,Drew Barrymore
Valmistusmaa: Yhdysvallat,Iso-Britannia
Valmistusvuosi: 1995

0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

5 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
Anonymous
Anonymous
17 years ago

Tyyliltään sopii melko hyvin 90-luvun puolivälin sarjakuvien piirrostyyliin ja väreihin, mutta elokuvana on selvästi keskitasoakin heikompi tekele. Ainoastaan roistoduo, Arvuuttaja ja Kaksinaama, tekevät tästä elokuvasta katsomisen arvoisen. Loppu onkin sitten pelkkää koneilla leikkimistä ja turhaa machoilua kumipuvun nännit terhakoina. 🙁 2/5p

kbs
kbs
17 years ago

Pahoitteluni arvostelussa esiintyneestä asiavirheestä.

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Carrey ja Jones toimii. Muuten kauttaaltaan puhdasta aasinpaskaa. 1.5p

ComicBookGuy
ComicBookGuy
17 years ago

Mikä ihmeen Arpinaama? Tämä elokuva tuhosi toimivan sarjan melkein yhtä tehokkaasti kuink 60-luvun sarja tuhosi silloisen Sarjakuvan aina Neal Adamsin ja Denny Oneillin kuvioihin astumiseen saakka.

Anonymous
Anonymous
17 years ago

Sanotaanko nyt vaikka niin, että 10-vuotiaana elokuvaa tuli rakastettua niin paljon ettei sitä vieläkään osaa vihata, vaikka se tuntuisikin oikeammalta vaihtoehdolta. Carrey ja Jones tosiaan elokuvan parasta antia, OConnell edustaa kuraa jättäen Kilmerin ja Kidmanin kähisemään harmaaseen keskitasoon. Schumacherilla oli mahdoton työ seurata Burtonia, mutta ylitsevedetty ja “sarjakuvamaisempi” ote voisi toimia huonomminkin. 3p