Halloween (2007)

Jälleen on tullut aika yhdelle remake-elokuvalle. Sana, joka elokuvakriitikoiden ja ehkäpä kaikkien elokuvataiteesta nauttivien keskuudessa aiheuttaa lähinnä happamia röyhtäyksiä ja vaivaantunutta pään pyörittelyä. Rob Zombie, tuo kiistelty ohjaaja/muusikko teki aikasmoisen riskivedon uransa kannalta lähtiessään tähän projektiin, mutta hänen onnekseen metsään ei menty ensimmäistä ojaa syvemmälle, tosin se oja ei ollut matala.

Viisi vuotta on kulunut edellisestä Halloweenin jatko-osasta, mutta nyt ei jatketakkaan 8. osan tapahtumien jälkimainingeista. Rob Zombie pyöräyttääkin tapahtumat alkuun ja katsoja pääseekin seuraamaan hieman erilaisesta näkökulmasta Michael Myersin syntyvaiheita ja historiaa. Siinä missä alkuperäinen luotti vahvasti vain Michaelin sisällä kasvavaan pahuuteen ympäristötekijöistä riippumatta, lähtee uusi versio täysin eri raiteille. Michael elää hyvin vaatimattomissa oloissa, joissa isä on kuollut aikaa sitten, äiti on strippari, ja isäpuoli on juoppo tappelupukari, jonka punaniskaisuus nousee sellaisiin sfääreihin, että iiris meinaa haljeta. Tähän kun lisätään jatkuva koulukiusaaminen, niin eipä ole Michaelilla helppoa.

Eipä mene siis kauaa kun verikekkereet alkavat, ja herranjestas kuinka 10-vuotiaasta Michaelista irtoaa ruutia. Psykoottisesti nuorta viikatemiestä näyttelevä Daeg Faerch vetää suorastaan hiuksia nostattavan suorituksen. Tämä hieman naismaisia piirteitä omaava poika, jonka oikeata syntymävuotta ei edes tiedetä, omaa tarvittaessa hämmästyttäviä lahjoja näytellä nuorta tappajaa. Elokuvan alku lupaa odottaa jotain hieman erilaista, ja ajoittain jopa toimivaa uudelleenlämmittelyä vanhasta klassikosta, mutta kun Michael vangitaan sairaalaan, alkaa alamäki. Malcom McDowell vetää tohtori Loomisin roolin 10% tehokkuudella siihen, mitä Donald Pleacence sen aikanaan veti. Ainoa pilkahdus on suorastaan hellyttävästi siivoojasta vartijaksi nousseen Danny Trejon suoritus Michaelin ainoana kaverina sairaalassa, mutta siihen ne valonpilkahdukset jäävätkin.

Vaikka tässä lämmittelyssä yritetään perehtyä enemmän Michaelin motiiveihin ja syihin siitä, miten hänestä tulee tämä yhden miehen niittokone, niin lopputulos ei vain toimi. Vaikka en ollut edes alkuperäisten elokuvien suuri fani, niin tämä versio vain vesittää sen ainoan mystisyyden mitä alkuperäinen tarjosi. Siinä missä alkuperäinen Myers oli stalker-tyyppinen laskelmoiva tappaja, joka yllätti aina uhrinsa, muistuttaa tämä Zombien versio lähinnä vapaapainista karannutta muurinmurtajaa, joka raa’alla voimalla ja koolla pistää uhrinsa lihoiksi. Kun Michael palaa pakonsa jälkeen Haddonfieldiin, alkaa leffahistorian ärsyttävin murha-aalto. Laurie Strode on alennettu kiljuvan teini-bimbon tasolle ja lähes kaikki muutkin uhrit ovat ärsyttävyydessään sellaisella tasolla, että katsoja oikein toivoo Michaelin repivän heidän päänsä irti ja syövän heidän maksansa. Kaikki on niin päin persettä, että alkaa epäilemään olisiko Uwe Bollilla kätensä pelissä. Ainoastaan loppukähinä pistää hieman hymyilyttämään, mutta ei millään hyvällä tavalla.

Halloweenin uudelleen lämmittely jatkaa oikeastaan vain sitä surullista uudelleenfilmatisointien sarjaa mitä olemme nämä muutamat viimevuodet todistaneet. Tämänkin pätkän mielenkiintoisin seikka olikin se, että Danielle Harris näyttelee jo kolmannessa Halloween-elokuvassa, joista edelliset olivat Halloween 4 ja 5. Tässä hän näyttelee 17-vuotiasta Annie Brackettia, vaikka ikää on jo 30 vuotta.