Scream 3

Muistan, kun ensimmäinen Scream ilmestyi 90-luvun puolivälin jälkeen: se oli hirveä menestyselokuva, josta puhuivat kaikki. Niin lehdissä kuin koulussakin “kohuttu” elokuva oli Wes Cravenin suunnaton napakymppi, joka osui sopivasti ajan hermoon jännittävyydellään sekä sinänsä “rajulla” raakuudellaan. Scream ei ollut edes hypeä: se oli oikeasti hyvä elokuva, josta monet elokuvat ovat myöhemmin oman tarinansa mallintaneet; toiset kopioineet, toiset pilkanneet. Senpä takia oli selvää, että moinen suksee sai omat jatko-osansa, joista Scream 2 oli verrattain tylsä ja heikko esitys. Eikä juuri televisiosta tullut Scream 3 ollut edelliseen osaan verrattuna mitenkään poikkeus.

Yritystä ei silti Scream 3:sta puutu, sillä ilmeisesti tuottajatkin ovat huomanneet viimeinkin jo kolmannessa osassa elokuvan toistavan itseään ja päättäneet tehdä asialle jotain. Perinteisen puukolla heilumisen, mysteerin selvittämisen ja puukotetuksi tulemisen lisäksi mukaan on otettu huumori, jolle voi olla helposti nauramatta. Komedialliset elementit valuvatkin elokuvassa kirjaimellisesti hukkaan kun aviopari David Arquette ja Courteney Cox esittävät elokuvassa parasta osaamistaan typerän huumorin kautta. Muutenkin elokuvan keventäminen on epäsovinnaista ja tyhmää: ihmisiä kuolee ympärillä, mutta osa päähenkilöistä keskittyy omiin rakkaushuoliinsa. Kuinka… Hauskaa.

Muutenkin näyttelijät ovat elokuvassa mukavasti tuuliajolla: koko homman ytimessä oleva Neve Campbell on täysin hukassa ahdistuneen oloisena ja lähes sekavana Sidneynä. David Arquette onnistuu näyttämään taas täysin saamattomalta ja ärsyttävältä hölmöltä (mikä lienee tosin tarkoituskin) ja Courteney Coxia ei muuten vain jaksaisi katsella määräänsä enempää. Kun mukaan lasketaan vielä mm. aina jostain syystä ärsyttävä Parkey Posey, mitäänsanomaton Patrick Dempsey ja vaisuun rooliin eksynyt Lance Henriksen, voidaan sanoa näyttelijäkaartin olevan vähintäänkin kohtuullisen epäonnistunutta. Ainoastaan pienessä roolissa oleva Liev Schreiber ja Carrie Fisher onnistuvat pirteästi omissa rooleissaan hauskan cameon tekevien Jayn ja Silent Bobin ohella.

Kaiken kaikkiaan Scream 3 on tyhjänpäiväinen jatko-osa tyhjänpäiväisten jatko-osien loputtomassa suossa. Silti se on trilogian päätöksenä jokseenkin mukiinmenevä tapaus, joka toivottavasti tuo viimeisen niitin tälle nyt jo typerryttävälle jatkumolle, jossa Sidneyn äidin menneisyys palaa kummittelemaan yhä uudestaan ja uudestaan kahjon puukkomurhaajan muodossa. Taiteellisena elämyksenä tai viihteellisenä pakettina Scream 3 onkin sitten vain puhdas rahastus: se on viimeinen puhallus ja irtiotto rahakkaasta Scream-hypestä, joka on tuonut tekijöilleen rahaa satoja miljoonia dollareita.