Collateral

Mistä huomaa, että eletään 2000-lukua? Siitä, etteivät enää pelkät actionleffat kelpaa, vaan niihinkin pitää tuoda tarpeettoman paljon juonta ja ajatusta mukaan. Collateral – väärä aika, väärä paikka on tällaisen uuden mukaälykkäänräiskintäjännäriactiongenren tyyppiesimerkki.

Jamie Foxx esittää köyhää New Yorkilaista taksikuskia, Maxia, joka joutuu elämänsä pyöritykseen kun palkkamurhaaja Vincent (Tom Cruise) astuu hänen taksinsa takapenkille. Huomaamattomasti liikkuva ja mattiimeikäläisen näköinen (ja paskat) Vincent vuokraa Maxin takseineen kyydittämään häntä öisellä tappokierroksella Los Angelesissa. Max saa vihiä Vincentin puuhien hämäräperäisyydestä, kun ensimmäinen tappo sattuu laskeutumaan melkoisella vauhdilla hänen taksinsa katolle. Jatkossa käydäänkin sitten jatsahtelemassa ja lahtaamassa, kunnes Vincentin tappolistan viimeisenä oleva nainen onkin yllättäen Maxin mahdollinen tuleva treffikumppani ja aviopuoliso. Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä että lopussa ammutaan paljon.

Collateral on tasaista amerikkalaista ylituotettua viihdettä. Se tarjoaa vähän tyhmemmälle katsojalle elämää suurempia latteuksia ja kuolemattomia lauseita, kuten aikanaan Terminatorit, Rambot ja Tähtien Sodat. Vähän fiksummalle (tai edes terveellä tavalla kriittiselle) katsojalle se tarjoaa parin tunnin paon ympäröivästä kamalasta maailmasta ns. aivot narikkaan -periaatteella. Kaikki roolisuoritukset ovat tasaisen hyviä ja tylsiä, värikkäimmässä sivuosassa nähdään Cruisen vetyperoksidoitu hiuskuontalo ja naamakarvat. Täydellistä hyvää keskitasoa.