Saw

Olen absoluuttisesti sitä mieltä, että yksi vuoden 2004 yllättäjistä on James Wanin käsikirjoittama ja ohjaama Saw, jonka likaisesta, pimeästä ja kolkosta tunnelmasta puuttuu vain Seitsemän mieltä painava, elämääkin vihaava, rankkasade. Ihan tämän klassikkoelokuvan tasolle ei tällä kertaa kuitenkaan päästä, vaikka lähellä liipataankin muutenkin kuin pelkän elokuvan tasokkuuden puolesta.

Saw onkin aivan omanlaisensa, hieman kauhuakin sisältävä, thrilleri, jonka tehokeinoina on käytetty mahdollisimman raa’an murhaajan lisäksi ihmismielen arvaamattomuutta ja moraalia eloonjäämisvietteineen. Tuloksena on roolihahmojen tasapainottelua elämän ja kuoleman välillä ja taistelua armottomana käyvää kelloa vastaan, joka ei sadistisen murhaajan tavalla anna minkäänlaista armoa. Tähän psykologiseen loukkoon heitetään Leigh Whannellin näyttelemä valokuvaaja Adam ja enemmänkin aidan toisella puolella monissa elokuvissa nähty Cary Elwes (mm. Shadow of the vampire) kirurgi Lawrencene Gordonina. Pelissä, johon murhaaja jaloistaan kahlehditut vankinsa ajaa, on muutakin kuin pelkkä pako paskaisesta loukosta, sillä samaan aikaan pistoolin piippu suutelee Lawrencen vaimon ja rakkaan tyttären ohimoa.

Kun pelin henki on selvillä, alkaa väistämätön matka toteamukseen, jossa epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia ratkaisuja. Kun vielä soppaan heitetään poliisista ulos heitetty ja kurkustaan kertalleen viilletty katkeroitunut, pakkomielteinen ja kostonhimoinen David Tapp (Danny Glover) on varsinainen ajojahti valmis. Lopulta pienten takautumien kautta päästään tilanteeseen, joka ei ainakaan valpasta katsojaa jätä lopussa kylmäksi: huudot kaikuvat kaakeliseinillä kuin kotisohvalla rötköttävän katsojan korvissakin.

Saw ei pelkästään nojaa näyttelijöihin tai tarinaan: myös sen tekninen toteutus on loisto-tasoa. Kamera kiertää, valaistus jättää juuri sopivasti pimeitä nurkkia ja miljöö vaikuttaa juuri niin likaiselta ja hylätyltä, kuin sen pitääkin näyttää. Yhteensummattuna sitten onkin tehokas, katsojan ehdoilla etenevä, thrilleri, joka ei todellakaan jätä kylmäksi pakastemarjojakaan. Ennen kaikkea Saw on ehkä jopa hieman eriskummallinen sekoitus viihdyttävyyttä ja asiankuuluvaa vakavuutta kaikkine eettisine ongelmineen ja tilanteineen, jotka se pullauttaa esiin heti kättelyssä. Heikkohermoisille Sawissa on pureskeltavaa, mutta ainakin Seitsemästä pitäneille Saw on tervetullutta tavaraa.