Bridget Jones -Elämä jatkuu

Englannista on tullut jo nolojen tilanteiden mies, Mr Bean, mutta naisvastinetta tälle Rowan Atkinsonin hahmolle ei vielä ole löytynyt. Naisvastineen osalta etsimisen voi kuitenkin viheltää poikki, sillä Bridget Jones (Bridget Jones: The Edge of Reason) Renee Zellwegerin näyttelemänä tekee tämän kauan kaivatun asian. Bridget Jones onkin rakkautta kaipaava keski-ikäinen hupsu, jolle sattuu ja tapahtuu aivan liikaa. Jopa niin paljon, että tämäkin elokuva on jatkoa edelliselle Bridget Jonesille, jonka voi laskea jopa jonkin sortin menestykseksi.

Tosin siitä sitten voidaankin olla montaa mieltä, että kannattiko itse jatko-osa tehdä, sillä koko elokuva tuntuu väkisin punnaamiselta. Hilpeästä ja harmittomasta sekoilusta aiheutuukin iloisen olotilan sijasta väkinäistä hymyilyä ja lievää ahdistusta. Voidaankin oikeutetusti kysyä, että pitäisikö muka kolmikymppisen naisen “teineilyistä” jotenkin vielä katsojana innostua? Kaikki oleellinen on kuitenkin nähty jo ensimmäisessä osassa, jolle tämä elokuva on suoraa jatkoa. Senpä takia ei olekaan mikään yllätys, että Elämä jatkuu toistaa edellisen osansa tapahtumia oikeastaan vain hieman eri muodossa. Juonen kekseliäisyydestä voidaankin vetää aika matalan puoleisia johtopäätöksiä, mutta toisaalta paljon sitä taas jaksaa antaa anteeksi: ei rakkauselokuvalta mitään universaalia, nokkelaa, juonta voi odottaakaan.

Näyttelijätkin toistavat juonen ohella itseään. Itse Bridget Jonesia näyttelevä Zellweger ei ole ensimmäisestä osasta muuttunut pätkääkään. Toivottavasti tämänkaltaisesta hahmosta ei tule Zellwegerin riippakiveä, sillä vaikka hän onnistuu roolissaan mainiosti, on itse rooli kuitenkin kutakuinkin etova. Bridget Jonesista on nimittäin tehty miltei neuroottinen ja suoraan sanoen hölmö hahmo, joka ainakin allekirjoittaneen mielestä loukkaa miltei naissukupuolta. Lähes mummomaisen oloiselta tuntuva Zellweger joutuukin tasapainoilemaan pianonkielellä lähestulkoon koko elokuvan ajan, joka ei valitettavasti ole mikään hyvä asia. Toisessa miespääosassa oleva Colin Firth:kin toistaa omaa karikatyyristä hahmoaan: mies näyttelee jälleen kerran hiljaista tapittajaa, joka ei kykene tunteistaan puhumaan. Suomalaiseen elokuvaan Firth olisi mainio lisä, mutta ihmissuhdesotkuisiin rakkauselokuviin tämä rooli ei ainakaan Firthin osalta enää pure: niin monta kertaa hän on tehnyt jo saman. Hugh Grantille lankeaa taasen leffan roiston rooli: keikarimainen hurmuri on kuitenkin elokuvan parasta antia siitäkin huolimatta, että Grant myös on tehnyt tämänkaltaisia rooleja.

Vaikka Bridget Jones -Elämä jatkuu ei kuulukaan mihinkään elokuvien top-500 + n -listalle, niin silti se on jonkin verran viihdyttävä elokuva. Kun ohjauskin toimii suhteellisen hyvin ja taivaanrantaakin jaksetaan välillä maalata, niin elokuvaa voikin aiheellisesti suositella katsojille, jotka haluavat vain kääntää aivonsa pienelle lepotauolle. Paritkin varmaankin nauttivat tästä elokuvasta jonkin verran: onhan jälleen kerran tarjolla sitä ainoan ja oikean rakkauden tavoittelua, joka saa säälittävyydessään ja epäluuloisuudessaan välillä jopa humoristisia piirteitä.