Beck -Kartelli

Harald Hamrellin ohjattua edellisen Beckin, Kasvottoman miehen, astui ohjaajan pallille jo Koston hinnan ohjannut Kjell Sundvall. Lähtökuoppia kaivellaan taas tutun verkkaiseen sävyyn, vaikka murhan kimppuun päästäänkin jo melkein alkumetreiltä asti. Kaikki tutun turvalliset aspektit on jälleen otettu mukaan, mutta silti jotain puuttuu: jännitys on päässyt lievästi laimenemaan, eikä Sundvallilla tunnu olevan mitään uutta kerrottavaa esimerkiksi Koston hintaan verrattuna. Sinällään elokuvien välinen oma tarina kulkee taas useita askeleita eteenpäin Gunvaldin ja Levanderin työsuhteen muuttuessa totuudenmukaisemmaksi, mutta silti viimeinen rypistys jää pelkäksi rutiininomaiseksi aavistukseksi. Ehkä Sundvallilla on jo tässä vaiheessa alkanut olemaan Beckiin liian rutiininomainen ote useiden Beck -ohjausten jälkeen, ehkä ei.

Näyttelijöissä ei sinänsä ole mitään vikaa: jälleen kerran pääosassa oleva Peter Haber suoriutuu roolistaan hyvin. Jotain uuttakin hän saa roolihahmoonsa: siviilielämääkin jaksetaan muistaa kahta edellistä elokuvaa huomattavasti enemmän, ja katsojan tekisi enemmänkin seurata Beckin ja tämän naapurinsa keskusteluja konjakkilasin äärellä. Mikael Persbrandt on tällä kertaa jätetty roolihahmonsa kanssa hieman taustalle ja tilaa annetaankin enemmän Malin Birgersonin näyttelemälle Alice Levanderille, joka on murharyhmän uusin tulokas. Onneksi Persbrandt pääsee sentään kerran näyttämään roolihahmonsa, Gunvaldin, tulisuutta, jonka ansiosta elokuvaa keventänyt huumori loppuu siihen. Muissa isoissa rooleissa olevat Rafael Edholm ja Georgi Staykov vetävät roolinsa lähestulkoon alusta loppuun niin kovin stereotyyppisesti, ettei edes hävetä myöntää heidän silti näyttelevän hyvin.

Beck -Kartelli (Beck -Kartellen) tuntuu edellisiä Beckejä nähneelle katsojalle luonnolliselta jatkeelta. Jopa niin luonnolliselta, ettei voida puhua mistään jatko-osasta, vaan oikeastaan jo sarjasta, joka jatkuu ja jatkuu. Beckiin vasta tässä elokuvassa tutustuvat katsojatkin otetaan hyvin mukaan. Sisäänpääsy ei vaadi mitään erityistä Beck -tietämystä, vaan lähtöasetelmat asetellaan siististi kaikkien nähtäville. Murhaajasta tällä kertaa ei ole liiemmin epäselvyyksiä, mutta onneksi sentään kaikkea ei arvaa: jotain yllättävää jää loppuunkin. Silti elokuva tuntuu lähestulkoon keskinkertaiselta elokuvalta, sillä elokuvan jännitteet eivät ole lähellekään sitä luokkaa, mitä ne olivat Kasvottomassa miehessä, jossa jännitys saattoi raastaa katsoja-parkaa loppumetreille asti. Kartelli onkin elokuva, jonka kohtaloksi on joutua tyypilliseksi väliinputoajaksi. Ehkäpä seuraava Beck -elokuva paikkaa jotain, mutta se nähdään vasta myöhemmin ainakin allekirjoittaneen osalta.